Tänään enemmän puhetta ruoasta, kuin sen tekemistä tai nauttimista. Joskin sekä lounas että iltapala (iso ruoka!) on nautittu.
Jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa olin merenrannassa, jokivarressa.
Ei niin hirvittävän lämmintä, mutta kaunista.
Suoraan ajelin sitten Lasarettiin, jossa koko aamupäivän yhteen asti seminaaria ja sitten erinomainen päivän teemaan sopiva lounas. Olisi kannattanut monen muunkin tulla. Erityisen vaikuttunut olin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen puheenvuorosta ”Terveellinen ja turvallinen ruoka EU:n näkökulmasta”. Palaan varmati siihen täällä joskus. Ja ei voinut kuin ihailla puhumisen ammattilaisen esiintymistä. Jo ammatillisesti ja tutkimuksellisesti kiinnosti seuraavakin aihe ”Pohjoisen maut ja identiteetti”, josta puhui ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä (Helsingin yliopisto). Siihenkin varmasti palaan… 😉
Ravintolakoulu Perhosta oli puhumassa ruokakulttuuriviestinnän maisteri (tuo olisi aika hieno pesti!) Jarmo Åke. Hänen puheenvuoronsa jälkeen kuiskasin vieruskaveri A:lle että parin vuoden päästä taidan pyrkiä Perhoon! Kestävän gastronomian koulutus kuulosti minun jutulta.
Seminaaripäivän jälkeen on vaikea olla syömättä marjoja. Alan olla vakuuttunut siitä, että sosiaalisesti, kulttuurisesti, geeniperimän vuoksi, terveysvaikutusten takia ja suunnilleen mistä tahansa syystä suomalaisia marjoja kannattaa syödä desi päivässä.
Illalla oli vielä voutineuvoston kokous, jossa vahvistettiin voudin vaihdos. Ja voutikunnan 30-vuotisjuhlien suunnittelua! Eikä ollut mikään paperinmakuinen kokous, vaan ”jalkauduimme” ensin pitämään kokousta Jumpruun (mitä muistoja se paikka tuokaan!) ja sitten iltapalalle Kauppuriin. Me paistinkääntäjät istuimme hampurilaisilla ja ymmärsin, miksi Juniori on ko. paikkaa moneen kertaan kehunut. Olisiko ollut elämäni paras – ja pitkään aikaan ensimmäinen – hampurilainen? Ja se oli erinomaisen hyvä!
Ja siitähän piti vielä sanoa, että kaupungilta takaisin polkiessa, lämmintä oli edelleen + 16 C!! Ihan ainutlaatuisen ihanaa!
Oih, Kauppuri! Hamppareiden ja rapeiden ranskalaisten (aina aurajuustomajoneesilla ;)) lisäksi pidin Oulun aikoina paljon paikan iloisesta, sopivan rosoisesta ja erittäin palvelualttiista meiningistä. Rento ja rouhea mesta!
”Rento ja rouhea” tosiaan kuvaa Kauppuria hyvin. Ja todellakin erittäin palveluastista oli palvelu.
Ihastuttava!
Hmmm, en nyt ole, Raila, ihan varma mihin ”ihastuttavasi” kohdistuu, mutta hyvä juttu 😉 .