Onhan tästä ollut puhetta; esimies, oppiaineen toinen (Suomen ja Skandinavian historian) professori eläköityy kuukauden päästä. Juurikin se proffa, jolle olin tekemässä juhlakirjaa vuorotteluvuoteni aikana ja sitä ennen. Historian selkosilla -kirja ja sen julkistamistilaisuus oli huikea yllätys jubilaarille.
Ja myös oppiaineen toinen (yleisen historian) professori jättää virkansa, tosin vasta kevätlukukauden loppupuolella. Oppiaineessa on siis tulossa vuoden sisällä kaksi virkaa auki, sillä yliopiston merkillinen, tosin jo ikivanha järjestelmä, on niin kankea, että virkaa ei panna auki ennen kuin entinen on poislähtenyt. Eivätkä nämä professorien virantäyttöprosessit ole mitään nopeita juttuja.
Tänään ”meidän” – siis Suomen historian professori, esimieheni yli 20 vuotta, opettaja vuodesta 1978 – tuli taas duunipaikalle putsailemaan huonettaan, tyhjentämään arkistojaan, tekemään hiljalleen lähtöä, siirtelemään töitään. Löysi mapeistaan minunkin vanhoja tenttituloksia, kaikenmoista muuta, mikä aiheutti muistelua… Siinä sitten muisteltiin. Kyselin onko haikeutta? On kuulemma sitäkin.
Ja samalla kun esimies on lähdössä, tuli sitten minullekin hallinnosta joku aika sitten tällainen paperi.
Eropaperi samaan syssyyn sitten minullekin?
No ei. Poissaolo omasta virasta vain;
lokakuun alusta heinäkuun loppuun.
Ja syy?
”Muu tehtävä, oma työnant.” lukee lanketissa.
Pitäähän sitä professorin hommaa jonkun ruveta virantäyttöprosessin ajaksi hoitamaan. Keksivät sitten minut: ehdottivat työkaverit, järjesti hallintopäällikkö, virkamääräyksen teki dekaani.
En isommasti kevään lopulla osannut hanttiikkaan pistää, kun juttu vireille lähti ja pian jo päätettiinkin. En oikein moiseen nimitykseen uskonut, enkä todellakaan hakeutunut.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan: kuukauden päästä professorina professorin paikalla.
Koko tulevan lukuvuoden.
Huh! Paljon onnea uusiin haasteisiin, hieno juttu! Virantäytöt saattavat joskus venähtää. Olin opiskeluaikana opiskelijajäsenenä eräässä proffan virantäyttötyöryhmässä. Ehdin olla ryhmässä vissiin pari lukuvuotta, enkä ole varma, onko virkaa vieläkään täytetty 😀 Pesti saattaa siis kestää kauemmin kuin uskotkaan 😉
Sehr geerhte Frau Doktor Professor:
Grattis, paras kuulemani korkeimman opetuksen uutinen vuosiin! Luottamukseni yliopistolaitokseen yleisesti, ja Uleåborgin Universityyn erityisesti, alkaa palailla – pätkittäin…
”Vivat academia,
Vivant professores!
Vivant omnes virgines,
Faciles, formosae!
Vivant et mulieres,
Tenerae, amabiles,
Bonae, laboriosae.”
Kiitos Katri onnitteluista. Onnea tässä(kin) kyllä tarvitaan.
Ja onnea olisi jos virka saataisiin ensi elokuun alussa täytetyksi. Virantäytöt todella ovat joskus varsin pitkällisiä prosesseja.
Voi, Koivu! Kiitos vain. Saa nyt nähdä mihin suuntaan vuoden professoriutumiseni Oulun yliopiston korkeinta opetusta muuttaa/suuntaa. Saa nähdä … 😉 Kunhan nyt kunnialla saisin homman tehtyä.