Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon.
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin;
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet.(Eeva Heilala)
Tuli mieleen tuo vanha runo, kun tytär äsken kävi, oli.
Tuosta Heilalan runosta (tai pidemmän runon lopusta) pidin hyvin paljon silloin kun olin lasten kanssa kotona. Silloin kun tyär oli neljän ja veljensä kaksi ja puoli (kuvissa ovat vähän vanhempina). Olin kotona melkein siihen asti, että poika täytti kolme. Kotihoidontuella ja paikallishistoriaa kirjoitellen olin kauan kotiäitinä. Siihen maailmanaikaan se vielä onnistui, että vain äiti oli kotona. Meille se sopi. Erinomaisesti sopi.
Kastetta on vielä… Taitaa olla aika kauan.
Oi, Eeva Heilala on ihana! Ja asustelee vielä just parhaassa pitäjässä 😉 Todellakin näyttää kaste sekä helmiltä että kristallilta!
Hi there, Spider-Woman!
Saracenon näyttelyssä (ks. edellinen kommenttini) oli myös huone, jonka pöydillä oleviin lasivitriineihin hämähäkit olivat kutoneet/kutoivat verkkojaan. Vitriinejä valaisevat lamput oli sijoitettu niin, että kudelmien malli ja rakenne tulivat näkyviin. Vitriiniverkot olivat enimmäkseen kuin roikkuvia mattoja, kuten hieno kokonaistaideteoksesi ”Kaste ei vähene-4”.
Saracenon apurien vitriinikudonnaiset häviävät kuitenkin ”Kaste ei vähene” -näyttelyllesi 100 – 0, sillä vitriiniverkoista puuttuivat helmet (kristallit, ´dimangit´ yms.).
Että Ruukista Katrikin kotoisin? 🙂
Kiitos Koivu, minun ”näyttelyni” on luomu, ehkä siksi pidät siitä noin paljon. Ehkä siksi, että verkoissani on tunne: kristallit, kyyneleet, kaste.
Jep, vaikka kunta tuon nimisenä onkin jo kadonnut maailmankartalta…suuri menetys! 😉
Tiedätkös, että pehtoori on kanssasi samaa mieltä: myös hänen sukujuurensa kun ovat sieltä. 😉
Ahaa! Tämähän käy mielenkiintoiseksi 😉