Aamuviiden jälkeen mittari näytti +2 C. Nyt sitten on syksy.
Nyt on sellainen välitilaolo. Jälkeen ja ennen. Tyven, mutta alla odottava tunne. Laskee tunteja, joiden ei toivoisi kuluvan niin nopeasti. Illat venyvät yöhön, liian vähä yöuni alkaa näkyä kasvoissa.
Olen nyt tavattoman huono tarttumaan mihinkään, ja teen kaikkea. Ja siinä en ole hyvä. Yhden tekemisessä kerrallaan voin joskus ollakin, monen yhtäaikaa en koskaan.
Mitä tämä kaikki siis vaatii? Se vaatii asioiden pistämistä paperille, kirjoittamista ”puuhalistoiksi”, hihojen käärimistä, toimeen ryhtymistä. Huomenna.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tähän muutama kuva, jotka ovat Fotomaraton 2013 kuvasatoa, diskattuja, karsittuja. Mutta ehkä silti julkaisemisen väärtejä.
Varjo
Punainen. Minähän kerään kuvia pyöristä. …
Vielä yksi punainen.
Annen haasteeseen ”poikkeava” otin aika montakin kuvaa.
Tuo yllä oleva pyörä oli minusta poikkeava, koska se näytti siltä,
että muut olivat lähtenee töistä (klo oli jo liki kahdeksan tähän aikaan),
mutta joku oli jäänyt yksin duuniin. Pyörä yksin odotti pihalla.
Tämäkin on ”Poikkeava”. Muita leveämpi laudanrako. …
Herkkua. Klikkaa isommaksi, näet herkuttelijankin.
Käsintehdyt pokat. Kallis.
Punainen. Yksi monista.
Tämä ja muutama muu lenkkeilijäkuva tuli otettua väärinluettuun haasteeseen;
Katri esitti aiheeksi intohimoinen ja minä luin ”intohimo”.
Tämä kuva ei ole edes hyvä, kun juoksijat eivät – mokomat – juosseet samaan askelrytmiin.
Jostain merkillisestä mielleyhtymästä johtuen
teatterin seinustalla istuneet nuoret miehet
toivat minulle mieleen Tiinan haasteen ”Uskollinen ystävä”.
Ihan unohdin kommentoida aikaisemmassa postauksessa esiteltyä intohimoinen -kuvaa ja muuta maratonin satoa. Hieno saalis, ja tosiaankaan huonoja eivät ole nämä rannalle jääneetkään. Kisasaaliiseen valikoitunut intohimoinen -kuvahan oli suorastaan huippu: kekseliäs ja hauska. Rannalle jääneiden kuvien punaiset lehdet viehättävät minua oikein kovasti.
Niinhän siinä tosiaan kävi, että vahingossa otettu intohimoinen oli parempi kuin tarkoituksellinen intohimo. 😀
Hyvää settiä nämäkin – seurauksena valinnan vaikeus. Toisena päivänä toinen kuva tuntuu paremmalta ja toisena toinen. Olet oikeilla jäljillä katukuvauksessa, rytmi on tärkeä. Mutta ei tuo juoksijakuva ole silti ihan toivoton, hienosti nuo ”takajalan” kengät suurenevat vasemmalta oikealle. Selvä muotojen jatkumo. Ei olla liian kranttuja. :p
Kyllähän se rytmi kuvissa on usein tärkeä. Ja jatkumot. Usein luotan niinkin kliseiseen ja vanhanaikaiseen juttuun kuin kultainen leikkaus. 😉
Itsekritiiikkiä olla pitää.
Jep nimenomaan, terve itsekritiikki on bloggaajan tärkkein työkalu ettei vaan ihan mitä tasansa tuubaa eetteriin.