Syksyn merkkejä

Vuoristorataa töissä. Aamulla soitti yhden opiskelijan äiti. Pitkän puhelun jälkeen tuli surullinen olo. Ehkä vähän epäonnistunutkin olo. Sitten muutamia sähköposteja opiskelijoilta, kertoivat niissä olevansa tyytyväisiä eilisiin uutisiin, joita oppiaineessa kerrottiin, sellaisesta taas hyvä mieli.

Hyvä mieli myös kun meidän uusi Manuale Historiae (Historian opiskelijan opas), jota tein ja toimittelin ennen ja jälkeen kesäloman, tuli painosta. Se on sellainen opus, jonka ideoin ja lähdin vetämään julkaisuprojektia reilut 10 vuotta sitten. Ja sen aikaansaaminen on sellainen juttu, josta olen ylpeä. Sainpa aikanaan sen johdosta  ”Vuoden opetusta edistävin teko” -palkinnonkin. Meidän opuksesta on otettu mallia muihinkin oppiaineisiin ja yliopistoihin. Tämä nyt ilmestynyt taitaa olla jo seitsemäs painos, uudistettu, muokattu, päivitetty versio. Tietysti siinä on mukana koko historiatieteiden porukka, mutta minun idea ja projektin ylläpito. Sillä leuhkin ihan estoitta.

Iltapäivällä pienryhmäohjaajien kanssa hyvä palaveri, mutta sen jälkeen yliopiston henkilöstöhallintotietokantojen järjettömän byrokratian kanssa tunnin tapeltuani, olin taas vähemmän iloinen. Mutta työaikasuunnitelma on saatu tehtyä ja eteenpäin välitetyksi. Meillä yo-opeillahan on sellainen 1600 tunnin kokonaistyöaika: ei työaikaa klo 8 – 16 tai mitään muutakaan, vaan 1600 tuntia duunia on vuodessa osoitettava tekevänsä. Eihän se 1600 tuntia mihinkään riitä, joten ei vaikeuksia osoittaa muuten kuin sen ohjelman kanssa; semminkin kun minulla on vähän kaksijakoinen tämä tulevan vuoden ”työaikasuunnitelma”.

Töistä lähtiessä ihanainen kesäsää, toki viileämpi (+ 16 C) kuin eilen mutta aurinkoa ja mukava tuuli.
Sapuskan jälkeen pihahommiin. Kesäkukkia kompostiin, siistimistä, lakaisua ja tietysti kuvia.

Takapihan toisessa yrttilaatikossa salvia ja sitruunamelissa voivat hyvin. Ja viinisalaatti.

Aronioista voisi tehdä hilloa. Ohje täällä.

Orvokeilla ei ole mitään aietta vetäytyä syksyn viettoon.