Aamupäivän olin koulutuksessa. Jokaelokuinen Etappi-koulutus. Mitäkö opin? No keskeisin huomio oli, että kyllä meidän tiedekunnassa ja oppiaineessa asiat on hyvin, ylivertaisen hyvin. Sekä opiskelijoiden että opinnäytetöiden ohjaajien kannalta. Kuulosti uskomattomalta, että joissakin aineissa opiskelija saattaa joutua odottamaan kaksi kolme kuukautta ennen kuin saa gradun esitarkastuslausunnon ja siten luvan kansittaa (laittaa Laturiin) työnsä!
Kuultiin juttuja professoreista ja muista opeista, jotka eivät vastaa sähköposteihin, eivät puheluihin tai kertakaikkisen töykeästi ilmoittavat opiskelijalle, että ei ole aikaa ohjata, eikä ole aikaa lukea opiskelijoiden opinnäytetöitä. Ihan hurjaa meininkiä! Tutkimus on nyt ykkössana meidän (ja muissa) korkeakouluissa: perustutkinto-opiskelijat ja opetus ovat toissijaisia, jos sitäkään. Merkillinen harha, että tulos (ja sitä kautta rahoitus) olisi kiinni vain tai ainakin ensisijaisesti tutkimuksesta, tuntuu joidenkin kampuksen käytävien varrella olevan vallan yleistä.
Iltapäivän sitten käytinkin valmistellen ohjaussessioita: minun HOPS- ja muut info-paketit alkavat olla aika lailla valmiina fuksien, sivuaineopiskelijoiden, kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoille esitettäväksi. Tänä vuonna HUOMATTAVASTI helpompi tehdä nämä setit kuin viime vuonna. Ja sitä paitsi mukavaa. Niin mukavaa, että tämän viikon tutkimuspanostus on jäänyt kovin vähäiseksi. Jospa huomenna ottaisinkin asiakseni ja palkkaisin tutkimusapulaisen. 😉
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että historian oppiaineessa asiat on mallillaan ja hommat hoituu. Siellä ei tarvinut keskittyä kuin opintojen suorittamiseen. Tämä on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana, kun toisaalla hommat ei pelaa sitten millään. Eikä nähtävästi syksy tuo parannusta asiaan.
Kiitos Laura! On mukava kuulla että opiskelija(t) on samaa mieltä … Ja että opiskelijan vastuulle on jäänyt (vain) oman osuutensa tekeminen.
Kyllä sinä siellä toisaallakin pärjäät, usko pois.