Karhuja, karhuja

Karhu! Nähtiin karhu.

Lähdimme aamupäivän muutamien työtuntien jälkeen pohjoiseen. Minulla kun ei ole syyskuussa mitään mahdollisuuksia pidennettyyn viikonloppulomaseen, ja syyslomalla olisi haaveissa päästä etelän suuntaan, niin nyt oli hyvä aika suunnata mökille.  Nyt kun päästiin, lähdimme. Ja matkalla nähtiin karhu. Karhuja.

Päätettiin ajella tavallisuudesta poikkeavaa reittiä: Pudasjärvi, Ranua, Kemijärvi, Sodankylä. (on vain 30 km pitempi kuin ainainen Kemi – Rovaniemi – Sodankylä).  Murmeli (äitini) oli kovin huolissaan ettemme karhujen huikopalaksi joutuisi ja päätimme hoitaa heti kärkeen tämän karhuasian pois päiväjärjestyksestä.  Ranuan eläinpuistossa ei olla käyty sen jälkeen kun olimme lasten tarhan porukan ja näiden vanhempien kanssa retkellä: oltiin kahdella onnikalla ja pehtoorin kanssa molemmat ajettiin. Siitä on varmasti 18 – 20 vuotta aikaa. Ei ollut Ranua Zoo paljon muuttunut. Vaikka onhan siellä Ranzo, parivuotias jääkarhun”pentu”

Mutta mukava oli käydä. On se hieno alue. Ja ilma oli mitä mainioin. Kaalikääryleet eläinpuiston lounasravintolassa olivat kotonatehdyn veroisia. Hmmm

Matkan jatkuessa – suht harvoin ajeltavia teitä mennessä – ihailtiin Kemijoen ja Kemijärven maisemia, perjantai-iltapäivän auringossa, pysähdeltiin kuuntelemaan hiljaisuutta, kuvailemaan vaaramaisemia. Ne harvat pihapiirit, jotka näkyivät olivat yllättävänkin siistejä, hyvinhoidettuja, istutuksia, ryytimaita. Ja kyllä me ihmettelimme, että ihan uusiakin taloja Koillismaalle ja Itä-Lapin keskelle-ei-mitään oli kuitenkin rakenteilla ja rakennettu. EI olis meistä moiseen.

Ja vähän kulttuuriakin matkan ohjelmassa: Pelkosenniemellä on Andy McCoy´n patsas. Keskellä toria, Kemijoen rannassa. Huoh! Pikkuisen skitshiä.

Ja poroja! Paljon! nyt niillä on jo kaunis turkki.

 Illansuussa Sodankylästä poiketen Kelujärvelle. Tutttujen mökille mutka. Vieraanvaraista oli vastaanotto. 😉