Emme ole koskaan ennen olleet Hangasojalla heinäkuun toisella viikolla, paitsi pehtoori ehkä Tuulentuvan rakennuksen ja remontin aikana, ja minä pentuna tuolla puron toisella puolen, mutta ´varsinaisesti´ei olla oltu. Ja minulla on yli KOLMEN kuukauden tauko edellisen käynnin jälkeen (pehtoori on käynyt pääsiäisen jälkeen kahdesti…), joten hieman arvelutti, jotta mitenhän itikkaista täällä lienee, onko luonto lähellekään niin karun kaunis kuin muina vuodenaikoina, muina kuukausia?
Ainakin Hangasoja on kaunis.
Säätiedotuksen mukaan täällä ”kuuluisi” nyt sataa…
Ei sada. Välillä paistaa, välillä pilveilee. Kyllä se tosin vähän tuossa iltapäivällä räpsäytti; räpsäytti juuri kun olimme lenkillä Rönkönlammella, mutta nyt on pilvipouta. Rönkönlammen lenkki sellainen reilun tunnin kierros.
Jo vain on hilloja.
Jossain sataa…
Niin niitä sääskiä, että onko? Ei olla vielä nähty. Poroja on. Matkalla (oltiin jo reilusti ennen kolmea täällä) yksi oli tosissaan jäädä alle, ja sitten tuossa tuvan ikkunan alla toinen; meidän ”ruohonleikkuri” (joku pantakin sillä näyttää olevan :o). Ovat kyllä ryöttään rumia tähän aikaan vuodesta.
Nyt kun istun tässä Myötätuulen terassilla (netti toimii paremmin, ja siksi on mahdollista liitellä kuvia), ei ole mitään itikkamyrkkyjä tai Thermocelliä joita ilman ei ole Rantapellossa paljon tämän kesän iltoina istuskeltu. Olen entistä vakuuttuneempi, että sääskinen Lappi on legenda. Ehkä aika viileä sää (+ 17 C, mutta onneksi on terassin katossa vastukset :)) ja pieni tuulenvirekin vaikuttavat. Mutta ei ollut metsässäkään… katsotaan. Raportoin kyllä. Sekä sääskistä että sapuskoista, huiputuksista ja huippuhetkistä.
