Reitinvalintavaihtoehtoja

Tuli tuossa mieleen, käyköhän muille aviopareille kuten meille, että valitaan eri reitit. Ei, älkää säikähtäkö – ei mitään aviokriisiä ole menossa, mutta kyse on siitä, että me valitsemme usein eri reitit.

Esimerkiksi: kaupungista meille kotiin pääsee periaatteessa kahta reittiä. Toinen kulkee reittiä Tuiran sillat-Bertel Jungin tie-Toppilan suora-Koskelantie ja toinen kulkee reittiä: Tuiran sillat – tie 8156 – Tervahovin tie – Emäpuuntie – Mustasuontie – Koskelantie. Toista tykkään ajaa minä ja toista pehtoori. Olemme joskus ajelleet peräkkäin kun ollaan molemmat omilla autoilla palaamassa yhtä aikaa kaupungista (kaikkinensa melkoista tuhlausta, mutta silti) lähtien yhtä aikaa Tuiran liikennevaloista, ja jotensakin yhtä aikaa ollaan kotona. Silti me edelleen valitsemme omat reitit.

Sitten pyöräillessä! Jos tullaan Alppilasta – niin kuin juuri äsken –  niin pehtoori taas ajaa eri reittiä kuin minä. Minä ajelen Ketjutien ja Vilkkutien kautta: tuoksuu puulämmitteiset saunat, on kunnostettuja puutaloja, sileä asfaltti, se yksi talo, joka on vanha, mutta hyvin siisti, ja siinä  pihalla toinen toistaan hienompia vanhoja, kunnostettuja mersuja, aina erilaisia. Tien varressa on pelargonioita ja liitereitä.  Ja samaan aikaan toisaalla: pehtoori pyyhältää joko Emäpuuntietä tai Koskelantietä joiden varrella ei ole MITÄÄN! Hyvä on; minun reittini on noin 100 metriä hitaampi. (voiko joku olla 100 metriä hitaampi? Minulle voi.) Mutta mitä sitten, että pehtoorin on nopeampi??

Ajavatko kaikki muut aina yhteistä, samaa reittiä?

PS. Tänään lupasin Meksiko-sivulle kuvia lisää, olen tehnyt niitä, mutta julkaisu jäänee huomiseen…. On siellä nyt jo hää- ja hautajaissivukin eilisten lisäksi  valmiina…

http://www.satokangas.fi/Matka/Meksiko%202013/index.html 

Ai niin, ja siinä Petri Tammisen kirjassa (Rikosromaani), jonka viime yön valvottuina tunteina luin loppuun ja joka oli jotenkin kummallinen, oli kohta, johon merkillisesti tämän kesälomani viimeisellä viikolla onnistun samaistumaan erinomaisen hyvin:

– Jännä homma toi siivoaminen oikeastaan, Immonen mietti. – Kun siinähän ei saa mitään pysyvää aikaan. Ja toisaalta saa aikaan niin pirusti.

– Tulee hiukan tämä elämä mieleen, sanoi Vehmas.

Saavuttiin kaupungin valoihin, niitä oli peräkkäin ja päällekkäin, katulyhtyjä, kirkkaita ikkunoita, valomainoksia ja kaiken yllä laiha kuu ja kenties tähtiä.