Helavalkeiden yönä on kaunista (kolme vuotta sitten meillä erilainen kokemus KLIKS). Olihan se helavalkeayö äsken kuvattava, kun tuossa maisemassa tovi sitten pyöräilin…
Nämä kuvat kannattaa klikata isommiksi. Ihan oikeasti kannattaa…
Tänään oli se päivä, jolloin oli aika viettää esimiehen eläkkeelle siirtymisriitissä ”pienellä porukalla” läksäreitä. Kävimme Istanbulissa syömässä, ruhtinaalllisesti. Oltiin vain oppiaineen kollegat, juhlakirjaprojektimme työn varsinaisesti tehnyt tohtorikoulutettava, sekä tietysti itse professori. Professori on virallisesti syyskuun loppuun asti virassaan, mutta tänään helteisenä toukokuun viimeisenä, jolloin aamuseitsemältä merenrannassa käki kukkui, sorsalla oli jo poikue ja tuomen kukinta jo ohi parhaimpansa, oli hyvä istahtaa alas ja nauttia erinomainen illallinen ja juoda kuohuvaa. Meitä kun oli viisi historioitsijaa samassa seurueessa, olivat jutut aika menneestä… 😉
Porukan vain huvetessa meitä oli enää kolme, kun istuimme Toripolliisin patiolla vihoviimeisillä yömyssyillä, – ja kuinka minä ihmettelinkään sitä lämpöä, ihmisvirtaa, nuoruutta, itseäni, seuraani, itseäni siinä seurassa, ajan kulumista, menneitä ja tulevia. On aika kääntää lehti…. Kai.
Hmmm, tässähän mielenkiinto herää. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, mitä tuleman pitää 😉
Katri, mielenkiintoista tulee varmsti olemaan. Ja keväällä oppiaineemme toinenkin proffa eläköityy, joten kerrassaan uuden aikakauden kynnyksellä ollaan. 🙂
Kannatti istua vihoviimeisiin yömyssyihin asti, kun paluumatkalla sait noin kauniit kuvat. 🙂 Tivoli bongattu kuvista. 🙂
Niin, Pasi, tosiaan öisin olisi hienoa kuvailla, mutta enhän minä yleensä missään öisin liiku, ja siksikin eilen kyllä tosiaan kannatti pysähtyä kuvailemaan kotimatkalla. Nuo kuvat on suunnilleen ihan muokkaamattomat – ajattelin että kunhan tässä on vähän aikaa, niin yritän vielä vähän säädellä valoisuutta yms. .. katsotaan nyt.