Tämän kesän lämpö on vaan niin mieluista. Aamu ja aamupäivä liikuntaa (lenkillä merenrannassa – pitkästä aikaa, oi joi, kyllä se Perämerikin on kaunis!) ja hyötyliikuntaa (kaikenmoista siivoilua pihalla, lamppujen ja ikkunalautojen pesua ja sen sellaista, ettei ihan toimetonna tule ylläpitorusketuksia hankittua. 😉 ). Iltapäivällä asioilla ja sitten pihalla tämän kesän Donna Leonin dekkari loppuun. Ei enää entisen kaltaista kiehtovuutta, vai onko niin että liki 20 hänen kirjojaan luettua alkaa puutua? Silti: dekkarit kuuluu kesään.
Kun hiljalleen työstän Meksikon reissusta kuvasivustoa, laitan nyt tähän kuvasatoa Playa del Carmenin hautausmaalta. Piipahdimme siellä tyttären kanssa reissuviikon tiistaiaamuna. Taksari oli vähän ihmeissään, mutta so what.
Tätä ennen on käyty vaikuttavilla, erikoisilla hautausmailla mm. Verdunissa, Sevettijärven ortodoksihautausmaalla, ja italialaiset/umbrialaiset hautalehdot ovat tätä ennen olleet minusta erikoisimpia (ks. viime kesältä pitkä postaus kuvineen KLIKS), mutta kyllä tämä Pantheon Municipial oli vielä kummallisempi. Nuo värit!
HUOM. kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kannattaa!
Tässä on kuukauden ikäisenä kuolleen tyttövauvan hauta.
Miksi minä ajattelen, että Smurffineiti ei ole sovelias haudan koriste?
Kulttuurisidonnaista, epäilemättä!
Ja pienen pojan hauta.
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Nuo hautapaaseihin maalataut järjestysnumerot eivät myöskään hivelleet silmää,
eivät ainakaan tuoneet harmoniaa hautausmaalle.
Jos klikkaat tuon ylemmän kuvan isommaksi, ehkä vaikutelma on sama kuin minulla:
kuin olisi jossain lasten puuhamaassa.
Ilman noita ristejä on vaikea käsittää mikä tämän tarkoitus on…
Ja sitten hautamuistomerkkinä joku pienoiskylppäri?
Ja kylpylän eriö?
Tämä muistuttaa niitä Umbrian cimitarion sukuhautoja.
Ja kesken kaiken. Roskatkin hautausmaalla, mutteivät haudattuina. Sohva! Oikeasti sohva.
Tulee mieleen siirtolapuutarha tai lasten leikkimökit?
Kauniitakin yksityiskohtia.
Siis oikeasti! Tuota hautausmaata on kyllä vaikea edes samoin kuvailla (näin kuvinakaan katseltuna)…Luulin, että eläinten hautausmaa on karu ja samalla vähän yliampuva paikka, mutta tämä on vielä pykälän eri sfääreissä…Smurffeja!
Katri, sfäärit ovat tosiaan vähän erit kuin Suomessa on totuttu. Enemmän duuria kuin mollia näillä meksikolaisilla elävillä ja kuolleilla…
Erikoisia ovat haudat siellä huudeilla. Vaan eniten tykkäsin tuosta viimeisestä kuvasta, lepäävästä enkelistä.
Niin, oli siellä viehättäviäkin yksityiskohtia. Tuon enkelin taustaa voisi kyllä vielä vähän ”blurrata” niin olisi kuvanikin parempi, eikö vain? Erilaisia ovat ihmiset, uskonnot, haudat,..