Lomalle!

Paperitöitä, oppiainekokous, joka meni poikkeuksellisen helposti, ei kylläkään lyhyesti. Ja heti perään pari tuntia puhelinvastaanottoa: pääsykokeessa olleet saivat soitella ja kysellä pärjäämistään. Parikymmentä soittoa tuli, ja kolmelle sain sanoa, että tervetuloa syksyllä opiskelemaan historiaa! Ne oli juhlahetkiä. Vähemmän juhlavaa oli ilmoittaa niille, jotka olivat aika lähellä pääsyä, mutta eivät ihan pisteissä yltäneet. Yhdelle tytölle teki tosi tiukkaa kuulla tieto, että oli pisteissä keskivaiheilla, noin sadasviideskymmenes. Oli ollut aika varma pääsemisestään. Surku juttu.

Tiedekunnan professoreiden eläköitymisprosessin yksi osa taas tänään, kun dekaani vietti läksiäiskahveita iltapäivällä. Pienillä puheilla ja mansikkakakulla dekaani saateltiin eläkkeelle.

Siivoilin pöytäni ja puoli neljältä minun urakkani oli valmis: olen lomalla!  Onkin ollut ihan tuhti työvuosi, välillä tuntunut aika pitkältäkin. Ehkäpä siksikin pitkältä, että aloitin jo heinäkuun puolella, ja syysloma ja hiihtoloma jäivät vähän torsoiksi, eikä joulun tienoillakaan kovin montaa duunitonta päivää ollut. Lukuvuoteen sattui monta ei-jokavuotista-projektia (uusi luentosarja, kandisemman uudistus, Manuaalin (historian opiskelijan käsikirja) päivitys, rae-arviointi ja tutkimusryhmät, arkistoeksku, uusi omaope-ryhmä, drupal, pari artikkelia, studia generalia, pääsykokeet, – kaikenmoista), joten ihan tuntuu loma ansaitulta.

Hurjan helppo oli pakata. Muutama tunti ja matkalaukku on liki täynnä mustia ja valkoisia vaatteita. Ja tietysti kamera ja muutama putki sekä miniläppäri. Pesuvehkeet ja eiku reissuun! Eikä kestä kuin vuorokausi ja ollaan Mexico Cityssä.

Sinne lentää tytärkin Monterreystä. Olemme neljä yötä siellä ja sunnuntaina lennämme yhdessä Cancuniin ja vietämme kuusi päivää Karibian rannalla Playa del Carmenissa, paluumatkalle lähdetään 15.6. Tytär palaa vasta juhannuksena.

Hasta pronto! Adios, amigos!