Kesähäissä

Olen ollut häissä tänään.

Kaksi historianopiskelijaa avioituivat tänään. Se ei ole ihan tavatonta, sillä joka vuosikurssista löytyy opiskelijoita, jotka ryhtyvät seurustelemaan ja joka vuosikurssista löytyy joku joka kihlautuu tai muuttaa kimppaan jonkun toisen historianopiskelijan kanssa. Avo- ja avioliittoja historianopiskelijoiden tai meillä opiskelleiden ja valmistuneiden maistereiden välillä on ollut tasaiseen tahtiin. Ei kai se mitenkään tavatonta ole hankkiutua suhteeseen ”lajitoverin” kanssa: biologian opiskelijat styylaavat biologian opiskelijoiden kanssa, teekkarit seurustelevat ja avioituvat teekkareiden kanssa, humanistit retkahtavat humanisteihin  — samoissa piireissä kun ”parinmuodostusiässä” pyöritään, niin on enemmän kuin luonnollista, että elämänkumppani, aviopuolisio, löytyy opiskelijamaailmasta. Mehän pehtoorin kanssa tämä jo ennakoitiin, ja ryhdyttiin seukkaamaan lukioaikana. 😉

Onhan näitä historiapareja vuosikymmenien aikana nähty. Yksi kollegani on ollut kurssikaverini kanssa ”aina”; nyt he ovat molemmat  jo tohtoreita ja heillä on kaksi lasta ja he seurustelivat jo opiskeluaikana. Ja onhan historian laitokselta valmistunut jo ainakin kaksi maisteria, joiden vanhemmat ovat kohdanneet historian peruskurssien luennoilla ja opiskelijabileissä, joiden  rakkaus syttyi opiskeluaikana, yhteisten opintojen lomassa, ja  heidän lapsensa ovat siis jo toisen polven historianopiskelijoita ja -maistereita.

Kollegan kanssa on pitkään puhuttu tekevämme pieni tutkimus näistä ”omaan säätyyn” avioituvista; mitä mainion sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kohde (pitäisiköhän ensi vuonna teetättää jolla kulla opiskelijalla kandityö tästä :D).

Joidenkin opiskelijoiden rakkauden roihahtamista tai hiljalleen kehkeytymistä on saanut seurata aika läheltä, – tahottomasti useimmiten. Nämä tänään vihityt olivat ensimmäisenä opiskeluvuonnaan molemmat luennollani (2007 vai 2008?, muistan kyllä heidät!), ja vaikka istuivat vierekkäin, en todellakaan silloin uskonut, että tämä päivä nähtäisiin. Kuten sanottu, onhan näitä historianopiskelijoiden kimppaanmenemisiä, kihlautumisia ja avioitumisia nähty ja myötäeletty monin tavoin, mutta eipä ikinä ennen ole minua häihin kutsuttu.

Olinkin kovin otettu kun nämä keväällä kihlauduttuaan kävivät sormuksia näyttämässä ja kertomassa kesähäistä, –  ja sitten kun kutsu häihin minullekin tuli, tuntui mukavalle. Myös meidän toimistosihteerille P:lle tuli kutsu; hyvä niin, sillä menimme kimpassa. Ja luulen, itse asiassa tiedän, että syy, miksi juuri meidät kutsuttiin, on sama. Emme ainakaan olleet pahoillamme. 😉

Monin tavoin erilaiset häät kuin missä ikinä olen ollut.