Kesä ja kesämuistoja

Pyykkipäivä pyhästä huolimatta. Mutta muutoin aika hyvin päivän pyhittänyt ja työttä ollut. Muutaman esseen tarkastus – siinä kaikki. Yhteinen nimittäjä päivän tekemisille on ollut matkalle lähdön valmistelu. Vaateruljanssin lisäksi kaikki paperit ja passit, valuutta ja viemiset järjestetty.

Ja ruokavarastoista sapuskaa tehty: nuoren parin kanssa istuimme pitkään kotipiazzalla ja nautiskelimme päivällistä. Hiiligrillin tuoksussa, ruoan jälkeen vielä istuimme pihalla ja nautimme pullon pohjallisia chileläisestä Prologo-punaviinistä (ihan hurja hyvä viini entrecoten seuraksi, maussa on vadelmaa, mutta voimaakin on viinissä, se on täyteläinen olematta raskas, edes kerran kesällä grilliruoalle kokeile, ja savukalallekin löytyy Chilestä hyvä viini, valkkari: Anakena Riesling maistui tiistaina paistinkääntäjillekin).

Pohjarusketusta hankittu, liikkumista harjoitettu, pihaa reissun ajaksi levolle saatettu. Onneksi nuoripari on täällä kotimiehenä, joten ei tarvi ihan vaille huolehtimista kaikkea jättää. Keskiviikkoaamunahan me vasta lähdemme, mutta huominen ja tiistai lienevät aika hektisiä päiviä, joten parempi ollut tänään asioita järjestellä.

Olen yrittänyt tehdä digikurssin läksytkin, mutta enpä taida saada niitä valmiiksi ennen lähtöä…  kotipihalla kuitenkin ollut kuvattavaa… perhosten perässä olen kameran kanssa kulkenut… Eikä mitään tietoa ”merkistä”. Pehtoori kyllä sanoi, että perhoset eivät ole minkään ”merkkisiä”, mutta eipä hänkään tiennyt, mitä nuo ovat…

Ja sitten tälläinen pieni löytyi piazzaltamme, oli kai lentänyt päin ikkunoita. Kun sai vettä ja vähän huilata, lähti lentoon.

Tuli mieleen Nurmijärven lapsuuskesät: meillä oli siellä (siis Kiimingin Nurmijärvellä) mökki, ja mökissä aika isot ikkunat, joihin pääskyset törmäilivät. Osa henkensä heittäen (sitten pidettiin hautajaiset liiterin takana ja kaverini Oilin kanssa veisattiin suvivirttä – lintujen hautajaisissa voi laulaa suvivirttä ;)), mutta ne pienet, jotka vain pökertyivät, me laitoimme kenkälaatikkoon heinien ja pumpulin keskelle, sormen päästä maidolla ruokittiin ja tavattoman paljon toivottiin niiden tokenemista. Useinhan ne voimistuivatkin ja iloksemme lentoon lähtivät.

Kuvassa  ollaan mökillä grillauspuuhissa (kuvat suurenevat klikkaamalla) . Vieressäni on Järvelän setä (mökkimme naapuri, maatalon isäntä, jolla oli OIKEITA lehmiä, joita minä pelkäsin ihan suunnattomasti (tuleva agraarihistorian tutkija ei ymmärtänyt vielä tehdä osallistuvaa havainnointia :)) ja sitten tuon hillittömän stailin cowboy-kaislahatun omistaja on isäni ja oikealla istumassa (yllään valkoinen paita ja solmio!!) Riku-pappa, jonka kädet minä muistan aina. Jotta porukalla poikien kanssa grillailtiin 😉 Mutta tästä kuvasta voi aistia, että silmä kovana harrastan osallistuvaa havainnointia? Eikö? 😀 Meidän paistinkääntäjien on ollut aloitettava harrastuneisuus jo pienenä!