Kun aamulla pyöräilin torille, oli väkeä paljon vähemmän kuin seitsemän tuntia aiemmin yöllä. Kauppahallin tienoilla oli väljää, ja kesäistä. Ah niin kesäistä. Aikani kiertelin, katselin ja kävin Asia-putiikista ostamassa työkaverin kimppalahjaan herkkuja; tästä olemme näköjään tekemässä tavan. Hankitaan kori ja siihen herkkuja puolivuosisataa täyttävän mieltymysten ja tutkimusintressien mukaan, italialaista, japanilaista, piakkoin tullenee amerikkalainen jne. kori koottavaksi. Ei liene merkillistä, että ruokakorin kokoajaksi olen valikoitunut juurikin minä. Noh, ei tuo ole iso rasite. Minä en runoile enkä laula, mutta herkkuja minä osaan ostaa. 😉
Palattua jatkoin liki kesälomamaisia tunnelmia: uusin Donna Leon käteen ja pihalle aurinkoon. Eikä siinä sitten mennyt kauaakaan kun unosiin vaivuin. Iltapäivällä sitten lakkiaisiin. Veljeni juniori; sisarussarjan nuorin sai yo-lakin tänään, kolme isosiskoaankin saivat hyvät paperit, mutta kyllä tämä suvun kuopus hakkasi meidät kaikki ja komeasti. Pöytä notkui kaikkea hyvää. Ja marsipaaniyo-lakkikin, jollaista minäkin yritin aikanaan tehdä, – ei simahtanut minulta.
Nyt lähdemme vielä kaupungille tapaamaan vanhoja, vanhoja ystäviä. Helsingin ystävät ovat käymässä kotikaupungissaan, valmistujaisjuhlissa hekin, ja heidät siis tavataan. Viimeksi onkin nähty Villa Francon portilla Umbriassa vuosi sitten!