Meksikoon!

Nyt on hyvä aika ottaa Vivotif. Ensimmäinen hepatiitti-B -pistos on jo saatukin, toinen pistos parin viikon päästä ja sitten tehoste puolen vuoden kuluttua.  Hepatiitti-A -rokote hankittiin jo Marokon matkaa (2005) varten, mutta tuo Vivotif on täysin ennenkokematon juttu. Eikä ihan ongelmitta tullut hommatuksi…

Kun tässä joku viikko sitten varmistui, että töiden puolesta pääsen lähtemään ja että tyär oikeasti haluaa, että tulemme Meksikossa käymään, aloimme valmistella matkaa, ja suunnilleen ensimmäisenä soitin työterveysvastaanottoon ja kysyin, saanko sitä kautta – paitsi allergialääkkeet uusituksi myös – Meksikoon tarvittavat rokotteet. – Joo kyllä onnistuu, vastattiin.

Menen siis lääkärille eräänä aamuna ja selitän asiani. Lääkäri ymmärtää ja kyselee sitten, että mihin päin olet menossa, mitä varten näitä lääkkeitä tarvitset? – Kun kerron, että Meksikoon ollaan lähdössä, niin hän alkaa kertoa omasta (parikymmentä vuotta sitten tekemästään matkasta, kalareissuineen, sombreroineen, Acapulcon purkauksineen) ja erikseen mainitsee, että lavantautilääke todella on hyväksi, sillä hänkin sairasti siellä elämänsä karmeimman ripulin ja sellaisenkin ehkäisemiseen kyseinen lääke vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ja että vähänkään turistikeskusten ulkopuolella sen suojaava olemassaolo on hyvä juttu.

Totean vain, että no hyvä, varaan lähtiessä ajan hepatiittipiikityksiin ja seuraavana lauantaina käyn apteekissa reseptinippuni kanssa: kertovat siellä, että tuo yksi lääke puuttuu, heillä ei ole varastossa, haetko alkuviikosta? – Lupaan hakea. Seuraavana tiistaina ennen digikurssille menoa ajelen apteekin kautta: siellä pientä häslinkiä, menee vartti ennen kuin löytävät lääkkeeni, saan sen, mutta kun olen jo pahasti kurssilta myöhässä ja juuri tuolloin oli minun esitelmäni vuoro, niin en jää enää katselemaan ohjeita, lupaan lukea ne kotona. Kun sitten seuraavana päivänä revin paketin auki ja alan tavata ohjeita, huomaan saaneeni KOLERA-lääkkeen! Ja kun paketti oli kerran aukirevitty ja apteekki toimittanut juuri sellaisen lääkkeen kuin reseptissä määrättiin, niin eihän apteekki enää paketista mitään hyvitä. 60 euroa väärästä lääkkeestä! Olenpahan nyt aloittanut sitten senkin kuurin! 🙂 Ei kolerankaan kannata yrittää hyökätä!

Rokotusten jälkeen seuraavaksi huomio passin uusimiseen (yli kuukauden jono Oulussa!!)  ja reitin suunnitteluun. Tytär oli pääsiäisenä kaverinsa Alicen vanhempien luona ”barbque-partyissä” ja siellä olivat kyselleet, että olemmeko tulossa Monterreyhin ja ylipäätään Meksikoon. Esikoinen oli kertonut, että ehkä, jos äiti saa töissä järjestettyä, minkä jälkeen perheen isä oli riemastunut suunnittelemaan vierailullemme reittiä….

Mexico Citystä vuokraatte auton ja ajelette sinne ja sinne ja niin edelleen, ja jossain vaiheessa perheen äiti oli kysynyt, että hei S., eikös äitisi ole blondi? – Onhan se, oli tytär todennut, minkä jälkeen koko perhe oli ilmoittanut, että ei, ei mitään autonvuokrausta ja maaseutuajeluja. On liian turvatonta ja vaarallista. Tunnistavat turistiksi ja ryöstävät! – Ja tällaisia juttujako minä haluaisin kuulla??? Olivat sitten vain kovasti kutsuneet heille ja Maya Rivieralle… mutta ei ajelemaan ja liikkumaan maaseututeillä!

Me jätimme pallon tyttärelle, kyselimme, mihin tullaan, missä käydään…?  Ensin tuntui siltä, että esikoinen haluaa kovasti näyttää meille uuden ”kotikaupunkinsa”, siis Monterreyn, ja siellä työpaikkansa, kaikki kaverinsa ja Alicen (yläkuvassa ylärivissä vasemmalla) perheen jne. Sitten ilmoittikin, ettei Monterreyssä olisi vuorten ja kavereiden lisäksi paljonkaan katsottavaa, varsinkin kun muualla olisi ja aikaa on kuitenkin kovin vähän… Noh, meille sopii kaikki.

Siispä: lennämme Mexico Cityyn,  jonne toukokuun lopussa Monterreyssä harjoittelun lopettava tytär tulee kaverinsa Alicen kanssa meitä vastaan ja seuraksi.

Yksi Alicen neljästä siskosta (kuvan morsian) asuu MC:ssä ja he ovat sitten luvanneet muutaman päivän meitä siellä opastaa… Mexico Cityn hotellin varaus sujui ongelmitta, mutta kun olemme sitten loppulomaksi menossa sinne Karibian rannalle, niin sinne hotellivaraus tuottikin hieman ongelmia (Joe ei varmistanut varaustani, hylkäsi Visani tiedot jne.  mutta Alice ja esikoinen hoitivat homman …) Tytär (joka siis on jo PdC:ssa käynyt) suositteli, että näiden kahden kuvan välissä on hyvä paikka… Siitä on sitten hotelli varattu.

Siis ei Cancunille vaan Playa del Carmeniin…
Loman odotuksessa, mutta vielä enemmän tyttären paluuta ootellessa… 😉

Niin milloinko lähdetään?
Kunhan veljen kuopuksen lakkiaiset on vietetty,
kunhan Manuale Historiae on painokuntoon toimitettu
ja kunhan historian pääsykokeet on tarkastettu …

Siis viiden viikon päästä ollaan jo MC:ssä.