Kyselyn tulokset, tiedonjano ja -jako

Viime sunnuntaina asettamani kyselyn tulokset näyttävät tältä

Kysymyshän kuului näin: Kuinka kauan olet seurannut Tuulestatemmattua?

Kaikkiaan vastaajia oli 43, joista puolet vastasi vielä uteluuni ”Miten/millä hakusanalla/mitä kautta tänne olet tullut?” Ja vastaukset olivat tämmöisiä:

Sisilia, matkakertomus viime kesänä. Siitä lähtien päivittäin aivan pakko lukea, mökki Lapissa, sukuseuran sivuilta löysin linkin, jollain reseptihaulla, Tuulestatemmattua, New York, nimeni, matkakertomuksia, Etelä-Afrikka, Luin Kalevan ruokapalstan, samassa tdk:ssa töissä, Jonkun toisen blogin kautta löysin, jääkellarin lohi, Etelä-Afrikan matkakertomuksen kautta, jonne löysin Googlen avulla, Varmaan joku resepti se oli ja heti jäin koukkuun :), jotain ruokaohjetta hain…

Hämmentävää on että joku on ”jäänyt koukkuun” tai että ”on pakko lukea”. 🙂 Ruoka ja reissut lienevät olleet ”vieraille” ne blogiini löytämisen enimmät syyt. Ja niitähän täällä tosiaan on: ruokaa ja reissuja. Luulen että juuri tuosta ”suunnilleen alusta asti” ja ”monta vuotta” -porukassa on monta tuttua, jotka käyvät ihan kuulumisia kurkkimassa.

Erityisesti ilahduttivat muutamat kyselyn kommenttilootaan jätetyt viestit ”Mukava joka päivä lueskella näitä juttujasi. On ihan kuin välillämme ei olisikaan tota 700 km. Terveisiä Pehtoorille ja Botrytikselle.” ja ”Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä tiedekunnan 1960-luvun pikkujoulusta lähtien. Se on sopivaa ohjelmaa näin eläkeläisellekin.  – Näin yhteys Ouluun ja yliopistoonkin säilyy. Toivotan hyvää jatkoa!”

Vastikään olen saanut – taas – muutamilta opiskelijoilta kuulla heidän seuraavan höpinöitäni, ja se se vasta hämmentääkin… ikähaarukka lukijoissani on siis opiskelijoista eläkeläisiin. Ja sitten hämmästyin kun  ihan vasta kuulin parin tutunkin, joiden en olisi luullut  tänne koskaan eksyneenkään, piipahtelevan täällä …

Olen sanonut monta kertaa ennenkin, mutta sanonpa nyt taas, että vaikka minä kuinka pidän tätä blogiani nimenomaan itselleni, omana päiväkirjanani, niin kyllähän tähän satsaa ihan eri tavalla kuin tietää, että täällä on vuosikausia mukana pysyneitä ja olenhan tätä kautta tutustunut edes vähän moniin uusiin ihmisiin, vaikkei vielä olla edes tavattu. Lukijathan tästä mielekästä tekevät. Kiitos ja kumarrus siis kaikille vastanneille ja kaikille, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytte.

Kyllähän minulla joku sisäinen palo tiedon jakamiseen on, heh! Oikein varsinainen kansankynttilä!  … täytynee olla, sillä muuten lienee vaikea selittää, miksi järjestin täksi päiväksi – heti vapun jälkeen – opiskelijoille info-tilaisuuden. Ajankohdalle oli perusteltu syynsä, ja ilmeisesti tarvettakin, sillä paikalla oli jos ja vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Sekin tuntuu mielekkäälle: koettaa opinto-ohjata, kun kerran on sellaisia, jotka tulevat sitä ohjausta hakemaan. Muutoin ei niin tavattoman onnistunut työpäivä. Yhtiä ja samoja tilastoja pyörittelin ja yritän kirjoittaa auki artikkeliksi. Ei mitään lennokasta tieteentekoa, ei todellakaan.