Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa mitään kevätvaatteita päälle, saatikka testata jätskikitskalla uusia tötterömakuja, saatikka istuskella ylläpitokuohuvalla jossain terassilla ja katsella ihmisten vapunviettoa keskustassa.
Kunhan yhdeksän aikaa saimme eilen hyvin syöneet, paljon puhelleet, vedet silmissä nauraneet, kuohuvaa vähintäänkin riittävästi nauttineet, myöhään yöllä kotiutuneet itsemme aamiaiselle, totesimme iloksemme, että olipa mukava vappuaatto, ja että lopultakin parasta oli ollut nähdä ystäviä ja sitten tuttuja, joita tapaa vain kerran vuodessa ja että paistaa aurinko.
Päätimme lähteä pyöräillen katselemaan vanhoja autoja Linnanmaan marketin parkkipaikalle. Sen teimme. Ja palelimme! Toppaa yllä, mutta silti palelimme. Mutta autot olivat todella hienoja, nostalgisia, glamoureja, hauskoja, pieteetillä kunnostettuja, … Muutamia ihan ylivertaisen kauniita oli joukossa..
Tämä on niin sen näköinen, että se voisi olla pehtoorin… eikö? Minusta ainakin.
(KAIKKI KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA!)
Juniorille (ent. rengasmyyjä), jolle vanteet ja renkaat ovat
Hyvin Isoja Asioita, koetin selittää,
että tällaisia niiden olla pitää…
Tämän T-mallin Fordin kyydissä olen kerran ollutkin!
Yksityiskohdat ovat tärkeitä…
Tosin kokonaisuus ratkaisee! Vm 1930 Chevy oli helmi!
Tämä kaunotar, vm 61 Jaguar oli ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!
Valkoiset nahkapenkit ja kaikki muut harkitut yksityiskohdat viehättivät…. 😉
Tällaista Letukkaa isäni ajoi armeijassa kentsun kuskina…
Lisävalot 🙂
Tuleeko muille mieleen Hollywood?
Paljonkohan tämä V8 kuluttaa satasella? Ihan sama! Komeat oli äänet!
Tässä on jotain tuttua. Muutakin kuin se, että pehtoorin lapsuudessa heillä oli ollut juuri tällainen. 😉
My baby drove up in a brand new Cadillac
I said my baby drove up in a brand new Cadillac
Äidilläni oli 60-luvulla tällainen.
Se oli vain punainen, ja siinä oli musta matta katto.
Rekkari oli OGE-64.
Isälläni oli tällainen, melkein tällainen.
Mersuja oli kaikkinensa mobiilien joukossa paljon.
Ja sitten muita menopelejä kaikissa sateenkaaren väreissä…
Tämä autorivi olisi voinut olla 70-luvun lopun marketin pihalla.
Tämmöisiä autoja minä muistan paljon.
Autojen parissa kului tunteroinen, minkä jälkeen päätimme pyöräillä kaupungille. Ehkä ajatuksena kuitenkin se ylläpitokuohuva jossain aurinkoisella seinustalla. Ei ollut aurinkoisia seinustoja!
Kun olimme keskustassa, olin niin jäässä, että rommikaakao tuntui ainoalta oikealta valinnalta. Toripolliisissa istahdimme tovin. Kiertelimme kaupungissa ja sitten poljimme jäätävässä vastatuulessa kotiin. Juniorikin tuli mobiiliautojen parista seuraksemme bratwursteille ja salaatille.
Wappu on vietetty.
Eipä ole autoja ennen täällä blogissa näin antaumuksella kuvattukaan? Taisit oikein innostua? 😉 Komeita kuvia!
Lämpimikseni kuvailin (ja tein läksyjä ;)). Ja minä kyllä oikeasti pidän vanhoista(kin) autoista.