Puhujamatkalla

Kolpoltööri on puhujamatkaltaan palaamassa.

Kahden junalla lähdin Rovaniemelle, poika vei asemalle ja lupasi sitten vaihtaa kesärenkaat ja pestä autoni, – autofriikki poika on hyvä olla olemassa. 🙂 Kun on mitä parhain kelirikkoaika, oli juna tietty myöhässä. Entinen oppilaani oli onneksi sateisella Rovaniemen rautatieasemalla vastassa, joten ehdimme käydä kahvilla keskustassa ennen kuin luentoni alkoi. Minulle iltakuusi ei ole paras mahdollinen esitelmöintiaika, ei mitään loisteliasta verbaaliakrobatiaa saatikka ajatuksen lentoa tai kristillinkirkkaita ajatuksia ennakko-oletuksena. Toisaalta jos aihekin on väestö- ja sosiaalihistoriaa, erityisesti Lapin muuttoliikkeitä, niin ei jutusta järin riemullista tykitystä voi saadakaan aikaiseksi.

Yleisö vaativuus tietysti asetti haasteen, sitähän ei määrättömän paljon ollut, mutta sen joukossa pari entistä opiskelijaa ja kurssikaveri, jotka nyt ovat tuossa Lyseonpuiston lukiossa historianopeina ja sitten pehtoori ja kaverimme, jotka tulivat Hangasojalta parahiksi Rovaniemelle. Hyviä kuuntelijoita olivat, ei havaintoja haukotuksista tai muusta ikävystymisestä.

Ja niinhän se vaan on, että minustahan on mukava luennoida.  Ja minä pysyin aikataulussa! Olin tehnyt uuden strategian: en kirjoittanut luentoa paperille. Pelkillä power pointeilla oli selvittävä. Ja huiskis vain! 200 vuotta Amerikan ja Ruotsin siirtolaisuutta, loikkareita Neuvostoliittoon ja Vienan Karjalan pakolaiset liikuteltiin Lappiin tai sieltä pois, syntyvyyden historia ja lappilaisten pitkän eliniän salaisuudet kaikki pikkuisen reilussa tunnissa!

Nyt istun auton takapenkillä, aletaan olla Kemissä. Vettä sataa kaatamalla ja näyttää syksyltä.