Merenrantamaisemia ja Muumi-mukeja

Oli sateinen ja sumuinen aamu.

Sitä seurasi työpäivä, jossa parasta oli iltapäivällä pidetty kuukausiseminaari. Kollegan erinomaisen mielenkiintoinen ja oman artikkelini jäsentelyä auttava alustus sekä terveiset viime viikon Tieteentekijöiden liiton seminaarista herättivät keskustelua ja ajatuksia. Ei citius,altius, fortius vaan ”citius, amplius, vilius” (= nopeammin, tehokkaammin, halvemmalla) sitähän sitä meiltä akateemisessa maailmassa odotetaan.

Töistä lähtiessä ei enää sateista ja sumuista, vaan lämmintä (+9 C näytti auton mittari) ja aurinkoista. Tein meille nopsasti sapuskan (Marskin purkkivorscmak ei ensimmäistä kertaa pelastunut jääkaapin ollessa liki tyhjä), pakkasin kamerarepun ja teki  mieli lähteä Koiteliin katsomaan jäidenlähtöä. Tuli mieleen iskä; sillä oli tapana juuri näiden kevättulvien aikana, jokien vapautuessa jäistä ajella lähitienoon jokisuistoihin, koskipaikkoihin; hänestä kun oli  ”aika jännän näköistä kun ne jäät lähtee”. Usein soitti meitäkin mukaan noille tulva-ajeluilleen. Kerran Iijoelle mentiinkin, mutta jäät olivatkin jo ehtineet mennä.

Tänään en siis ajellut Koiteliin, enkä muuallekaan tulvapaikoille, vaan ajelin Nallikariin ja lähdin tepastelemaan Hietasaaren rantoja.

Hienoa oli, ja olisipa ollut kumpparit, oli talvilenkkarit eivätkä edes paljon kastuneet. Kiipesin lintutorniin, kuuntelin lintuja, ihailin maisemaa, mietin kaikenmoista. Tyttären kanssa tekstailtiin.

Tyttärestä tulikin mieleen tämän eilinen FB-päivitys (”Ei rahakas kansainvälinen ura minusta rikasta tee, kyllä se on vanhat kunnon muumit.”) Olen jo aiemmin kertonut esikoisen Muumi-fanituksesta… (juttu on täällä) Eilen oli nimittäin Hesarissa juttu (KLIKS) siitä, kuinka Muumi-mukit ovat arvossaan, ja tämän jutun esikoinen oli nettilehdestä Monterreyssäkin lukenut. Tosin tiesi jo ennen Meksikoon lähtöä Muumi-mukien arvokkuuden. Näet silloin kun vietti läksäreitään (joissa kävi kai liki 30 kaveria) oli latonut pöytään koko mittavan (25?) Muumi-mukiarsenaalinsa ja yksi kavereistaan oli sanonut, että ne olisivat Huuto.netissä aika arvokkaita.

Kekkereiden jälkeen tytär sitten surffaili, etsi ja laski kaikkien mukiensa arvon ja arvatkaapas? Kun muutama talvi/kausimuki on kuulemma jo 200 euron hintainen, on (ainakin tammikuussa oli) koko mukikokoelman arvo 1200 euroa! Viime pyhänä kun kävin tyttären asunnolla kastelemassa viherkasvit ja hakemassa postin (mistä yleensä kyllä huolehtii pehtoori), otin niistä mukeista, jotka olivat vitriinissä, kuvan. Luulen että tavallisimmat mukit olivat kaapeissa, enkä periaatteesta mene toisen kaappeja penkomaan. Mutta kuvassa on siis pari 200 euroa maksavaa mukia ja monta monen kympin mukia.

Muumi-fanitus on kannattavaa. 🙂