Varjot iltapäivällä vielä pitkiä, mutta kuitenkin valossa jotain kevättä. Ehkä kontrasti aamun ja aamupäivän lumimyräkkään, joka alkoi aamuyhdeksältä ihan yhtäkkiä, vain saa aikaan luulon kevään tulosta. Lenkillä viima, pohjasta tuleva pureva tuuli muistutti siitä, miksi en sittenkään lähtenyt mäkeen.
Loma/etätyöviikko alkaa olla lopuillaan, nyt jo? Merkillinen viikko. Harvoin täällä tulee liikutuksi näin vähän, siis liikutuksi urheilumielessä ja liikutuksi muutenkaan. Emme ole käyneet oikein missään: muutaman kerran on käyty kaupassa, eilen ajeltiin kylille syömään (Petronellan kuningasrapukeitto oli juuri sitä mitä toivoinkin!), niin ja sunnuntaina se brunssi. Emme ole huiputtaneet mitään, hyvin vähän on hiihdetty. Ei ole ollut tarvetta käydä Ivalossa, saatikka Inarissa, vaikka ajattelimme ajelevamme sinne katsomaan uutta Sajosta, – emme vain saaneet aikaiseksi, tai minulla oli muka parempaakin tekemistä. Edes Kaunispäällä ei ole käyty.
Ehkäpä se että olemme olleet koko viikon kaksistaan, ei nuoria, ei systeriä, ei VMP:tä, ei vieraita, ei ketään täällä, on luonut oman erilaisen fiiliksensä. Pehtoori onkin joutunut yksikseen maistelemaan kokkailujani, parasta on ollut hillajälkkäri, johon taisi tulla vaikka ja mitä…
Mitään en ole viitsinyt meille leipoa, vaikka hetken tänään moinen kävikin mielessä: oli vähän juhlan tuntua, kun sain esimiehelle arviointikaavakkeet sähköpostitse puhuroitua (kerron asiasta ensi viikolla lisää! ei näet ole lomalaisten lukemista moinen puhurointi!).
Kun iltapäivällä tulimme lenkiltä ja oli kuitenkin perjantai ja naisten päiväkin, olin hiljaa mielessäni – lue: eräänkin kerran miehelle vihjannut, että olen sitten tehnyt Tuulentuvan nurkalle sellaisen samppanjabaarin, – ajatellut, että vaikka Lanson tai Moët Chandon lasilliset olisi siinä iltapäiväauringossa aika ´cool´ nauttia, niin oliko mies ymmärtänyt? No ei ollut, ei. Niinpä oli sitten mökin kellarin kätköistä piccolot auringon esiintulon ja perjantain kunniaksi baariin roudattava. 😉
Siitäpä iltapäivä jatkui, saunanlämmitystä, hiljalleen mökilläolon ”alasajoa”, pakkaamista, tiedostojen tallentamista kotiin ja ihastuinpa muutamaan otokseeni niin, että tilasin niistä printitkin.
Hangasojasta minulla on jo satoja kuvia. Tämä ei ole huonoimpia.
