Kotona. Ja onhan täälläkin niin sini-valkoista. Viime viikon lumimyräkkä on tehnyt hangista kirkkaan valkoisia, ja pakkaskelin aurinko paistoi korkealta kun kahden aikoihin kaarsimme kotipihaan. Aamulla hyvissä ajoin hyvästelimme Myötätuulen, joten hyvissä ajoin olimme sitten kotonakin. Hirmuisesti oli liikennettä, varsinkin Kemi – Oulu välillä mutta kun vastaantulijoitakin oli yhtenä letkana, eikä ollut mitään mahdollisuutta ohittaa, liikenne kulki tasaisesti 85 km tunnissa, eikä mitään hermostuttavaa haitariliikettä 65 – 95 km/h vaan tasaisesti ajeltiin koko väli. Hyvähyvä.
Juniori oli käynyt enimmät lumityöt tekemässä, mistä tietysti hyvä mieli, ja kunhan saimme vähät kamat roudatuksi sisälle ja puretuksi, oli lähdettävä lenkille. Oli vaan niin hieno keli. Oli vaan päästävä merenrantaan. Hienoa oli.
Nyt sählään. Ei voi mitään mutta sählään. Ruokaa, pyykkiä, ensi viikonlopun monia jutttuja, nuorisoa, töitä, viininmaisteluita varten tilauksia, Festan järjestelyä, postituksia sinne ja tänne, kahden viikon päästä tohtorikoulutettavien seminaari jota varten pitäisi ja teenkin …, menujen suunnittelua, laskut, digikurssin läksyt… Ei vaiskaan. En sählää. Ihan levollisin mielin kotona, odottavalla mielellä. Ja mukavaa on että huomenna on vielä sunnuntai.
Toiset kukat kestivät kotiin tulon paremmin kuin toiset …
