Sunnuntai-iltana raportti lauantain Tervaporvari-päivällisiltä ei millään suostunut tallentumaan nettiin: www-hotellissa joku ongelma, joka nyt on onneksi hoidettu, joten tässäpä makoisammat palat lauantailta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sokerisuolattua siikaa, siianmätiä sekä savuvoikastiketta ja kylmäsavustettua nieriää kotimaisen Carelian-kaviaarin kera olivat alkuun parhaita. Savuvoikastike tehdään – kuulemma – sellaisella ”savupiipulla”, pientä, viileää, siistiä ja aika savutonta 😉 kuulosti helpolta, mutten usko, että on. Papinniemen kyyttö ”kolmella tavalla” oli minun – ja monen muun – suosikki kylmistä liha-alkuruoista. Maksa erityisesti maistui. Porukalla totesimme että alatoopin, ”tytinän” tekeminen makoisaksi ei ole helppo juttu, mutta keittiömestareilla se oli onnistunut.
(kuvat suurenevat klikkaamalla)
Hevosenliharillette oli myös makuuni ja nuo kuvassakin näkyvät ”karpalopisarat” – ne ovat molekyyligastronomiaa – maistuivat hyvälle. Mutta ehkä minä en sittenkään – viime kädessä – ole moisen kikkailun ystävä. Sen sijaan alussa tarjottu ”hummerishotti” (paksua, melkein makeaa, voimallisesti hummerille maistuvaa keittoa pikkulasista tarjottuna) miellytti kovastikin: ja keittiömestarit lupasivat laittaa ohjeen www-sivuilleen.
Pääruoan mokkakastike kruunasi karitsanniskan, ja jälkiruokien monista mahdollisista useimmat pöytäkunnassamme tuntuivat pitävän eniten cointreaulla liekitetystä uunijäätelöstä, minulle karpalo rocky roadit olivat iloinen ja makoisa yllätys, lasin pohjalle jääneen punaviinitilkan kanssa pienet makeat suklaiset herkut maistuivat.
Viimevuotiseen verrattuna buffetin ylöspano oli onnistuneempi, ruoat kauniimmin ja paremmin esille tuova. Tunnelmallisempi, juhlallisempi oli nyt. Tarjoilu ja yleinen viihtyvyys vähintäänkin viime vuotista korkeaa tasoa.
Meitä paistinkääntäjiä oli enemmän kuin viime vuonna. Ja meillä oli vähintäänkin yhtä mukavaa, ehkä jopa hauskempaa (kaviaari ja muut pakkikalat sekä Pekka-Paulatyttö! – hulvatonta sopivan hölmöä höpötystä).
Kuten eilisessä postauksessa päätin, EN sitten ottanut järkkäriä mukaan, mutta pienen digipokkarin kuitenkin…On edes joitain, edes jonkinlaisia kuvia.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kuvia olin sunnuntainakin ulkona ottamassa; juurikin sen tunteroisen kun olin Nallikarissa ja muualla kuvaamassa paistoi keväisesti.
Iltapäivällä nuoripari syömässä, muutoin päivä ja ilta kuluivat temppuilevan netin (harvoin jää nämä postailuni julkaisematta, nyt jäi) ja kaikenmoisen lukemisen parissa.
Niin se aika rientää.
Täytyy tunnustaa, että piti jo vähän huolestua, kun ei eilen postausta tullut. Kiva kuulla sinusta taas! 🙂
”Niskaa, poskea, savuvoita, kyyttöä;
shottia, rilletteä ja rocky roadia…”
Arvoisat konossöörit ja herkkusuut: eihän vain snobismin peikko ole väijymässä liemikattiloittenne syövereissä?
Tiedustelee nimim. ”Spagettia ja jauhelihakastiketta”
Onhan ihana kun joku hoksasi, että juttu ei ”julkaistunut”:) Kiitos Katri!
~~~~~~~~~~~~~~~~
Koivu, on snobismiakin varmasti, mutta kun moinen sessio on keittiömestareiden vuosittainen ”kokoontumisajo” jossa jokainen heistä haluaa näyttää taitonsa, tuoda esille uutuuksia, kokeilla ja brassailla. Ja näistä vuosittaisista keittiömestareiden yhteisistä illallisista jää aina ravintoloiden keittiöihin hyväksi havaittuja kokemuksia, joista me niissä joskus syömässä käyvät saamme nauttia.
Vähän kuin ammattiylpeydestä on siis kyse. Ja ainakin viime vuonna tekivät homman hyväntekeväisyys mielessä; tuotto meni nuorten mielenterveystyöhön, joten snobismi sallittakoon.
terv. R, jolle spaghetti ja jauhelihakastike tai ainakin bolognese olisi nyt parasta mitä kuvitella saattaisin. Tai ehkä sittenkin tagliatelle ja kylmäsavulohisoosi. Vähän kun on tämä snobismi jo tarttunut 🙂
Tottakai mestareiden pitää käyttää arvonsa ja kompetenssinsa mukaista kieltä. Silkasta kateudesta kekkereitänne kohtaan tämä – silloin tällöin toistuva – vinoiluntynkäni kumpuaa. Eikä snobismissa oikeastaan mitään vikaa ole silloin, kun sitä harjoittavalla on edellytykset ja kanttia toimia hyväksi havaitsemallaan tavalla.
Joskus nuorna miesnä ajatusteni palo hehkui (salaa) dandyismille. Aika kiisi kuitenkin ohi: ei minusta dandyä sukeutunut. Tuulestatemmattujen ajatustesi lomassa mielen kohotusta keikarivajeeseeni löydän täältä:
http://hienostelua.blogspot.fi/
Koivu hyvä! Koskisen hienostelua minäkin olen joskus käynyt kurkkimassa. Silkkaa kateutta tunnen hänen tekstejään ja dandyilyään kohtaan; hän on hyvä siinä. Sinäkin olisit. Tai olisit varmasti melkein missä tyylilajissa vain. Ennenkin olen sanonut, että oma blogisi olisi menestys, mutta olen myös sanonut, että minun blogilleni tuo lisäarvoa kun käyt täällä kommenteeraamassa. Vinoiluksi en edes käsittänyt, mikä on kyllä sallittua sekin.