Aamupuolikahdeksasta puoli viiteen töissä koneen ääressä. Lukien, kirjoittaen, miettien, – mutta koneen ääressä. Pikainen pyrähdys Rantapellossa: ISO kasa katkarapuja, kananmunaa ja majoneesia. Toast skagen ilman toastia, ja lennosta vielä purkki Skyriä ja sitten huristellen Kaukovainiolle, jossa ammattiopiston parkilla poika seisoo ja huomauttaa ”melkein myöhästyit”. Siis juniori minulle pääsee sellaisesta huomauttelemaan, ja silmin nähden nautti kun saa asiasta kuittailla. Mutta just ajallaan oltiin luokassa.
Ja taas kolme tuntia koneen ääressä; opittiin paljon uusia jippoja [muistatteko 70-luvulla oli toffeeta jonka nimi oli Jippo. Vähän samanlaisia kuin Hellaksen Kolat (toffee, lakritsi, banaani, oliko mansikkaakin?) ] Mutta siis: Photari-kurssilla oli opettavaista, mukavaa.
Nyt ei jaksa enää naputella…. Oikealla on linkki Runebergin punssi -juttuun muutaman vuoden takaa: näin kansallisrunoilijan synttärin aattona lukaisehan se [muisto lukioajoilta :)] kun tämä postaus jää kovin lyhyeksi. Huomiseen.
Nähtyäni nostalgiset kuvasi Kola -makupaloista, mieleeni juolahti oitis ”Neekeri-Jenkki”, yhdeksi amerikkalaisen ihanan elämän airueeksi 1950-luvulla lanseerattu tuote.
Olenko kirjoittanut tästä aiemmin?
Jos olen – tulkoon kertausta. Tämä ”NJ” oli suunnillen Kola-särmiöiden kokoinen, väriltään musta purukumituote. Kovasti sokerinen, ksylitolia ei tietenkään ollut vielä keksitty. Ja mikä merkittävintä: tuotteeseen EI liittynyt pienintäkään ajatusta rasismista, sen enempää käyttäjillä kuin varmasti tuotteen markkinoille tuojillakaan.
Mistähän tämä kertoo?
En muista olenko kuullut Neekeri-Jenkistä? Mutta olihan meillä kauan aikaa neekerinpusuja, ja Musta Pekkakin! Ei ole enää, mistähän se kertoo? Harvapa noitakaan rasistisesti ajatteli.
Kävin lapsena seurakunnan päiväkerhossa. Siellä leivoimme neekeripalloja ja leikimme ’kuka pelkää mustaa miestä’. Tuskinpa meistäkään haluttiin rasisteja kasvattaa…
Satu, leivoitte neekeripalloja? Mitä ihmettä ne olivat? ”Kuka pelkää mustaa miestä?” oli meilläkin ”tallilla” yksi eniten leikityistä, eikä varmaan kukaan osannut ajatellakaan mitään rasistista…. 😉
Neekeripallot olivat yksinkertaisesti kaakaopalloja, mutta silloin seurakunnan kerhotäditkin käyttivät niistä tätä nimeä. No, siitä on jo tovi… 🙂
Hmmm. Mielenkiintoista. Ja varmasti olivat hyviä.