Blinejä. Nyt vasta tein blinejä. Hetkellinen mielenhäiriöni nimeltä karppaus ehkä on syynä siihen, että nyt vasta tämän talven ensimmäiset blinit on nautittu. Niitä kyllä kannattaa paistaa ja herkutella.
Kyllähän valurautaisissa oikeissa blinipannuissa luonnollisesti tulee rapsakampi pinta ja rasvakin ”tasoittuu” niissä hyvin, mutta osan voi paistaa tällä Opan monitoiminpannulla (röstejä ja jauhelihapihvejä ainakin ajattelin sillä kokeilla, ja varmasti tulee paistetuista munistakin kauniita tällä). Pannun ostin eilen Kodin Ykkösestä ja juuri ja juuri alle kolmella kympillä lähti. Alla ne perinteiset valurautapannut, mutta kun niitä ei ole kuin kaksi, niin on hyvä että on tuo apupannu. Montakohan Juniori söi? Kymmenen?
Tänään perinteinen smetana-siianmäti-sipuli (roscoff) -lisuke – miniäkokelaskin kun on oppinut syömään ”niitä pieniä oransseja pyörylöitä” :), mutta lisäksi ehdolla oli erinomaista kylmäsavulohta. Miedosti savustettu lohi, smetana, ja pieni häivähdys hunajaa olivat lyömätön yhdistelmä, cocktail-kurkku vielä pisteenä iin päälle. Hmmmm…
Kaikki te, joilla on Vuorotellen-kirja, sieltä löytyy blinien ohjeita ja blinien historian lyhyt oppimääräkin. Jollei sinulla ole kirjaa, niin ei hätää: senhän on jo nettiversionakin (KLIKS)
Ja sitten kun hiilarilinjalle on palattu, niin pääruoaksi umbrialaista pastaa. Perfetto. Tätä löysin eilen Stockalta joten ei tarvitse Italiaan asti lähteä erinomaista artesaanispaghettia hakemaan.
Jälkkäriksi ihan normi Creme brûlee joten ei niin huono päivällinen. Yksi iso puute kyllä oli: tytärtä ei sapuskalla näkynyt.
Tuhnuisen sään jatkuessa lenkillä kävin. Nyt jo sataa ”rätei ja lumpui” – isoja märkiä räntähiutaleita. Riittäisihän tuo lumentulo jo.
Ja nyt tapan aikaa viimeistelemällä ensi viikon luentoa, ja odotttelen että tyär heräilee ja skypeilee.
Ensi viikoksi minulla onkin paljon postailtavaa, pysyhän linjoilla.