Helisevä pakkanen. Sininen taivas. Aurinko!
Maltoin odotttaa yli puolenpäivän ennen kuin lähdin ulos; työhuone ja kirjahyllyt tuli odotellessa [= luennon tekoa vältellessä] järkättyä.
Samalla tein koneella viime vuoden kuvien varmennustallennuksia vähän reilummasti.
Mutta alkuiltapäivästä ulos. Möljälle – vaihteeksi.
Tiedättekö, millainen on helisevä pakkanen? Se on tämmöinen. (kuvat suurenevat klikkaamalla)
Siellä oli niiiiin kaunista, niin ylivertaisen voimaannuttavaa käveleskellä, kuvailla …
Merenranta on minulle tuntureiden korvike. Tai usein ihan sellaisenaankin levon tuova näkymä, maisema, paikka – mielentilakin.
Ja sitten sokerina (karvaana kalkkina?) pohjalla, oululaista osaamista? Siilot!
Edelliset kuvani niistä täällä ja täällä (tuon jälkimmäisen linkin takana ovat ihan ehjänä vielä).
Ajattelin, että ottaisinkohan tästä näkymästä vuoden kuukausikuvakohteen. Viime vuonnahan sellaista minulla ei ollut, mutta kahtena edellisenä oli: katsohan 2010 (Puutteenperän 12 kuukautta) ja 2011 (Merikosken yläkanavan vuosi).
Ideana on, että otan kerran kuussa kuvan täsmälleen samasta paikasta. Vuodenajat, valo tai tässä uudessa ideassa, tuho/uusi nousu?, näkyvät… ? Olisikohan tämä passeli kohde tai onko muita ehdotuksia?
Siiloja olisi kyllä hauska seurata! Upeita pakkaskuvia ja kadehdittavan siisti ja toimivan näköinen työhuone.
Työhuoneen siisteys ja toimivuuden näköisyys eivät vielä ihan riitä saamaan aikaan yhtään mitään 🙁 Mutta saattavat ne edesauttaa. Kokeillaan. 🙂
Siilot voivat hyvinkin olla se 12 kuukauden seuraaava kuvauskohde. Katsellaan vielä…
Jep, kannatan myös noiden siilojen käyttämistä kuukausikuvauskohteena! Näin me etä-oululaisetkin nähtäisiin miten purku/rakennusprojekti etenee. 🙂 Nythän tuo näyttää melkein Fukushimalta! By the way, pakkaskuvissa hienoa syväterävyyden hallintaa ja upeat värit!
Nyt on jo kaksi ääntä siilojen puolesta!
Kiitokset kuvakommenteista, Pasi. Niin toivoin että olisi ollut makro mukana. Normi (24 – 105 mmm)linssillä näitä otin.