Kumpi on pahempi: ottaa töitä viikonlopuksi kotiin ja tehdä rästihommat pois vai tehdä duunia vain virkapäivinä (ja -suunnilleen vain virka-aikana) ja siten saada määrätyt tehtävät valmiiksi pari päivää myöhässä, siis määräajan jälkeen?
Sitä tänään mietin, kun aamulla käärin hiat ja ryhdyin oikein paiskimaan hommia. Enkä mihinkään selkeään, järjelliseen lopputulokseen pohdinnoissani päivän aikana päässyt. Vanhat tavat, luonne?, tunne puoltavat tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa todellisuus oli toista, ja työt odottivat Linnanmaalla. Eivät olleet mihinkään kadonneet… olinko niin odottanut? Ehkäpä olinkin. 🙂
Rästihommat tulivat sitten tänään – myöhässä – melkein valmiiksi tehdyiksi. Kaksi symposiopäivää kun kummasti oli ruuhkauttanut yhden jos toisenkin duunin. Mutta tänään oli mukava olla töissä. Ihan tavattoman mukava. Minulla on töissä ikkunalla pieni kynttelikkö, viherkasveja, tauluja, hartiahuopa (jota ilman tänään olisi kyllä jäätynyt) tuolin karmilla, harmaat pehmeät villasukat käytettävissä – siis hyvinkin kodikasta. Ennen polttelin joulukuussa tuikkujakin pöydällä, mutta niin ei saa enää tehdä.
Ensitöikseni siivoilin pinkkoja matalammiksi, vein ja palautin ylimääräiset kirjat kirjastoon. Pari gradu/kandi-ohjausmiitinkiä sovittu heti aamuksi ja yksi kokous ja sitten vain aloitin järjestyksessä purkaa sumaa. Halki, poikki ja pinoon! Melkein yhtä hyvä fiilis kuin oikeasti klapeja tehdessä. Hyväätekevää huhkimista. 😉
Joulukalenterin kuvan kello on lokakuussa kuvattu Shelfridgen tavaratalon portaikossa Lontoossa. Klikkaa kuva isommaksi, se on komea joulukello!
