Vähän pitempi Tapanin päivän ajelu.
Läpi musta-valkoisen maiseman Rovaniemelle. Pöllyävää puuterilunta, aika paljon sitä ja aika paljon liikennettä. Mutta tiet sulat. Sikäli hyvä ajella, hyvä kulkea, vaikka poikkeuksellisesti olisi kyllä ollut melkein yhtä hyvä jäädä, – jäädä kotiin.
Mökillä on oltu vastikään, parikin kertaa, ja pohjoiseen lupaa pakkasta niin paljon, että huolettaa, kuinka kovasti kaivatun ulkoilun käy? Meneekö ihan pirttipäiviksi? Kotonakin on jouluista, kaunista, Oulunkin talvi luminen, ulkoiltavat kelit. Ja mökille on mentävä kaksistaan, ei ystäviä, ei nuoria, – Oulussa niitäkin olisi…
Mutta kuitenkin lähdimme… Aamulla pakataan ne vähät, mitä mukaan on otettava. Kirjoja, herkkuja, untuvatakit, ulkoisen kovalevyn pakkaan myös [mökillä on hyvä aika järjestellä syksyn kuvia], joulukukka ja sen sellaista. Joulupukin pajalla Napapiirillä käydään syömässä erinomaiset lohileivät ja ajohuki siirtyy pehtoorille.
Rollon jälkeen pilvet häipyvät: aurinko läntisellä taivaalla, kuu idässä. Vaaleansinistä, valoisaa.
Sodankylässä – kuten koko matkalla – on -15 C . Lunta poikkeuksellisen vähän; uutisissa kerrotaan että Kehä Kolmosen sisällä on enemmän kuin täällä.
Pian pimenee, ja neljältä kun ollaan Hangasojalla on jo syvänsinistä, samettisen pimeää. Kristallisen kylmää. Nyt on jo –26 C. Jätin lumityöt huomiseksi.
Ei enää jouluruokia, ei edes Lappi á la cartea, mutta perinne se on tämäkin… meillä ainakin.
Toivottavasti pakkanen lauhtuu pian,että pääsette ulkoilemaan. Ihania kuvia olit matkanvarrelta ottanut. Siniset hetket ovat niin kauniita… Sinun blogiasi on aina ollut niin ihana seurata : )
Huomenta Anneriina! Huomenta kymmenen tunnin yöunen jälkeen! Kiitän kommentista, kiva kuulla että olet yksi seuraajista, ja ilokseni voin kertoa, että pakkasta ei ole enää kuin – 16 C. Ulkokuvia on siis tiedossa. 🙂
Voi miten on satumaiset maisemat!