Kansainvälistymisestä ja Plan B.

Miksei pitkäntähtäimen suunnitelmaa voisi vaikka aikaistaa? Onko kansainvälistyminen ihan kaikilla elämänalueilla ihan välttämätöntä?

Kyllähän tammikuussa Meksikoon lähtevä tytär kertoi, kuinka hänen meksikolainen ystävättärensä oli viime lukuvuonna lähtenyt jo toisen kerran vaihtariksi, tällä kertaa ei Meksikosta Eurooppaan, vaan Meksikosta Balille. Ja kuinka ollakkaan oli Balilla tavannut tavattoman mukavan ja komean nuoren miehen. Ei, ei indonesialaista tai tai ketään aasialaista vaan argentiinalaisen! Ja seurustellut tämän kanssa koko vaihtarivuoden ja sitten olivat molemmat palanneet Etelä-Amerikkaan, molemmat kotimaihinsa – kaipaamaan toisiaan. Tarina ei kerro, missä vaiheessa seurustelu on nyt.

Kyllähän minä olen nähnyt meidänkin opiskelijoiden, vaihtareiden jääneen Tromssaan, Japaniin, Saksaan, Pariisiin ja ties minne. Sellaistahan se elämä on… Kujaltammekin on avioiduttu Sveitsiin ja loputkin kujan ”lapset ” ovat lentäneet ja joko yksikseen tai kumppaniensa kanssa asettuneet jonnekin.

Paitsi meidän ”ottopoika”; meidän esikoisen kanssa samanikäinen (viiden viikon ikäerolla) naapurinpoika K. asuu vielä tässä liki, vanhempiensa talon siivessä. Tytär ja K. ovat koko elämänsä olleet kavereita, ovat edelleen, ovat käyneet kaksistaan mökilläkin, ovat kai menossa uutena vuonnakin ja pitävät välillä leffailtoja ja ovat toisilleen keskustelukavereina, kun tarve vaatii.

Ja joku aika sitten meillekin kerrottiin näiden kahden hätävarjelu(s)suunnitelma, vanhanpiikuuden poistotae, viimeine oljenkorsi, peräkamaripojan elämänmuutos, Plan B ja mitä kaikkea nimiä tällä suunnitelmalla onkaan: jolleivät ole tahoillaan 40-vuotispäiviinsä mennessä löytäneet elämänkumppania, niin avioituvat sitten keskenään.  Vuosipäivästäkin on pari eri variaatiota liikkeellä: joko 30 tai 40-vuotiaana… Ihan sama, tulevaisuus avioliittomarkkinoilla tai ainakin vakinaisen parisuhteen osalta on siis pitkäntähtäimen suunnitelman mukaan varmistettu. Sitä minä vaan, etteikö tuota voisi vähän jo aikaistaa …

… pakkoko sitä on vielä kansainvälistyä tässä välissä. Tai siis pakkoko sitä on niin kauas lähteä. 😉

Tämmöisiä tulin miettineeksi, kun töiden jälkeen kävin viemässä tyttären lentokentälle. Stuttgartiin kun on menossa… Enhän minä sitä sano, etteikö siellä voi se maailman paras vävy olla, mutta kun en ole nähnyt, kuvissa vain.

Joulukalenterikuva on 23 vuoden takaa… ennen tietoakaan Stuttgartista ja Plan B:stä.

__________________________________________________

JOULUKALENTERIKUVA 2012