Tänään on ollut symposiopäivä.
Kun historioitsijalla on symposio-päivä on tietysti mietittävä, mitä sana tarkoittaa…
Onko kyse vaihtoehdosta
a) symposion kuten se käsitettiin antiikin Kreikassa ja Roomassa, jolloin on kyse juhla-aterian jälkeisistä juomingeista (joissa oli usein myös ohjelmaa trubaduureja, tanssijoita tai muita esiintyjiä)
vai
c) symposion kuten se anglo-saksisissa maissa käsitetään = akateeminen konferenssi tietystä teemasta?
Arvatkaapa nyt vain, kumpi? – mutta joka tapauksessa, olipa mukava työpäivä: ei tarvinnut tehdä mitään. Sai istua koko päivän symposiossa ja kuunnella toisten esityksiä. Kommentoida jos huvitti, tehdä muistiinpanoja jos huvitti. Molempia huvitti. Ja ainahan tuollaisesta päivän symposiosta, tusinasta esitelmiä, jää jotain omaankin tutkimukseen hyödynnettävää tai sitten vain ihan iloa ja huvittuneisuuttakin. Meitä oli niin vähän osallistujia, että liki fämiliääri tunnelma. Ei hassumpaa sekään.
Porukalla me esitelmöitsijät olimme äsken ”Get-Together” = syömässä Fransmannissa. Eipä tarvi vähään aikaan mennä Fransmanniin syömään. Oulussa saa samalla rahalla MONESSA paikassa paljon parempaa ruokaa – yhden kokonaisen maksa-annoksen tilattuani ja syötyäni (osan) voin näin todeta. Ei, ei se tavattoman huonoa ollut, mutta parempaa saa muualla …
Pöytäseura sattui mukavasti. Odotuksenmukaista, mutta eihän se ole huono asia. Ja tutkimusmatkoista ja politiikasta, tutkimuksesta erityisesti ja yleensä keskusteltiin. Vanhoista autoista ja Syyrian tullista. Japanilaisista taistelulajeista ja – – ruoasta.
Ja huomenna on meitsin vuoro astua areenalle. Siispä nyt power pointit vielä kertaukseen…
Tästä se lähtee.
Olin tietoinen, että kahden päivän symposiumi olisi, mutta en tänään luennoilta ehtinyt kuuntelemaan. Mutta mukavaa symposiumin jatkoa teille!
Tulehan tänään puolenpäivän jälkeinen sessio kuuntelemaan; kaikki kolme esitelmää kiinnostanevat ja ovat hyvödyksi kakkosgradussasi. 🙂