Nyt on kyllä pieniä paineita tämän blogitekstin laatimisen kanssa. Eilinen ”hiljaisena olemisen” -postaukseni sai aikaan ennenkokemattoman, mielenkiintoisen ja pitkän kommenttikeskustelun ja blogini lukijoiden ”avautumisen” (heh!), mikä tuntuu mukavalle. Mutta sitten äitini sanoi äsken puhelumme aikana, että viime aikaiset juttuni täällä ovat kyllä olleet aika tylsiä. Siis mistä nyt kirjoitan? Arvatkaapas monta blogipostausta olen tätä ennen tehnyt? – 1840!! Se on kuulkaa aika paljon kirjallista höpöttämistä!
___________________________________________
Merkillinen päivä.
Kun nyt sitten taas kerran heräsin aivan liian varhain (klo 4.28!!), päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja olla ajoissa kampuksen pihalla ja kuvata. On nimittäin meneillään oppiaineen www-sivun päivitysprojekti (ja uuden editorin perinpohjainen opettelu) ja haluan vähän uusia kuvia historian sivuille.
Niinpä sitten aamusella ajelin auton parkkiin ”pallon puolelle” ja Canonin kanssa töiden tekoon. Tässä vähän kuvasatoa.
Tämmöistäkin tuossa tein valokuvauskurssin layer-harjoitusta varten… ehkä vähän paremmin toteutettuna idea voisi toimiakin…
Päivä kuitenkin hyvillä mielin. Eikä juuri väsyttänytkään. Ehkäpä koska oli sitä sosiaalista kanssakäymistäkin, eikä kaikki todellakaan pelkkiä työasioita. Ettei siis tarvinnut olla hiljaa 🙂
Paitsi että iltapäivällä syvennyin hetkeksi 1800-luvun lopun sanomalehtien maailmaan… olin ihan hiljaa monta tuntia.
Talven tulolta tuntuu, kylmä oli tänään, poika kävi vaihdattamassa renkaat autooni, huomaan miettiväni, missä on lämmin syystakkini, ja oli vihdoin illansuussa perattava piha kesästä. Edelleen kukkivat pelakuut vein jo kompostiin, tyhjensin ja pesin kaikki kesäkukkapurkit, mitä en muista moneen vuoteen tehneeni. Keväällä kyllä istuttelen jokaisen törpön täyteen jotain, kesän huollan ja kastelenkin, mutta tämä ikävin vaihe on ollut pehtoorin heiniä monta vuotta. Mutta nyt, selkäleikkauksen jälkeen on mies kuitenkin uskonut ja ollut graniitti- ja saviruukkuja nostelematta. Parin tunnin puuhastelun jälkeen ei enää ollutkaan kylmä, ulkoilu teki hyvää.
Nyt nukuttaa, ja hitto vie, minä nukun! Seitsemään! Edes kuuteen ois kiva.