Sunnuntai(nkaan) ohjelmaa ei ollut kovin tarkkaan etukäteen mietitty. Sen verran oli kaavailtu että Harry Potter -pyhiinvaelluskohteita olisi ohjelmassa ja ehkä Tate Gallery tai siis Tate Modern. Muutoin kuljettaisiin miten jaksettaisiin. Ja jaksettiinhan me. Pitkästi toistakymmentä kilometriä on tänäänkin kävelty. Thamesin rantoja ja siltoja. Näyttelyitä ja kauppoja. Kirkkoja ja katuja.
Aamulla metrolla kohti King´s Crossin asemaa. Sieltähän se Harry Potter Tylypahkaan lähti. Ja uskomatonta: hienon uuden rautatieaseman yhdessä nurkassa todellakin on Platform 9 3/4, josta Harry lähti ja johon sunnuntaiaamuna kymmenen jälkeen oli JONO. Pääsymaksua sentään ei ollut… Ja meidän esikoinen, graduntekijä halusi ehdottomasti käydä monien muiden tavoin kokeilemassa miten ne matkalaukkukärryt uppoavat.
Koko asemakompleksi oli näkemisen arvoinen. Ja sitten lähdimme kohti Towerin linnaa. Beefeater-vartijoita ei nähty kuin yksi, yhteispäätöksellä päätimmme olla menemättä linnaan sisälle.
Henrik VIII:ennen kuusi vaimoa oli ikuistettu suklaalevyn kanteen…
Täällä osataan kyllä tuotteistaa historia ja Englanti, Englannin historia ja Lontoo. Matkamuistojen kirjo on ihan rajaton! Kuninkaalliset kumpparit ovat minusta kyllä jo aika kekseliästä.
Linnan jalokivet – ja korpit – jäivät siis Towerissa näkemättä … mutta kaunis silta kierretttiin ja katsottiin, ja linna päältä päin.
Lopulta siirrymme kohti Tate Modern museota, ja on hieno nähtävyys sinänsä. Arkkitehtoorisesti ei niinkään vuosisataisella historialla pärjää… Monta mielenkiintoista projektia visiteerasimme. Pehtoori ei vain syttynyt. Ei vaikka mökin pihaan erinomainen idea syntyikin.
Meillä oli varsin hauskaa ko museossa… mutta kaikki loppuu aikanaan,… Lähdemme kohti seuraavaa kohdetta…
Thames ylitetäään Millenium siltaa (sitäkin on kuvattu jossain Potter-leffassa joten kuului päivän pyhiinvaelluskohteisiin) pitkin ja edessä on St. Paul´s Cathedral. Juuri se jossa Katherine ja Harry vastikään vihittiin. Ennen ei oltu nähty, mutta pidimme hyvin paljon. Ja kun siellä alkoi joku messu klo 15.15 saimme kuulla valtavan kirkonkelloilla soitetun ”soolon”. Taisi olla kanttori suntion tilalla kellopelejä käyttelemässä. Ihan huikean kuuloista.
Matkalla bussipysäkille näimme Sandwichin jaarlin komean kaupunkiasunnon. (vaalea iso palatsi kesllä kuvaa).
Tämän aatelissuvun yksi päämies (jaarli ties kuinka mones) on antanut nimensä englantilaisille sandwicheille… hän nimittäin käytti suunnilleen kaiken aikansa pokerin (vai bridgen?) peluuseen ja oli taas tehnyt sitä ympäri vuorokauden ja oli eräänä yösydännä pelin tuoksinassa, ei malttanut edes syödä, ja pyysi hovimestariaan tuomaan jotain huikopalaa. Tämä toi keittiöstä paistin viipaleen, joka oli nokkelasti keksitty pistää kahden kolmioiksi leikatun leipäviipaleen väliin jotta kädet eivät sotkeennu ja ettei peliä tarvitse edes välipalan ajaksi keskeyttää. Sandwichin jaarlin pelihimo synnytti uuden leipämallin.
Mekin kävimme ostamassa pari pientä sandwichiä ja Doudle deckerillä ja metrolla matkasimme piipahtamaan hotellilla: kameraputkia halusin jättää jo pois, vähän vaatteita vaihdeltiin, sandwichit syötiin ja puolen tunnin jälkeen takaisin liikenteeseen: sataa tihuutti joten päätimme mennä sisätiloihin. Siis Harrods. Siellä oli sunnuntai-illalla viiden jälkeen ihan hirvittävästi ihmisiä, turisteja enimmäkseen. Luxuryä! jo rakennus on nähtävyys. Mutta olimme oikeastaan vain iloisia että se sulljettiin kuudelta ja jouduimme lähtemään.
Bussin kyydillä Piccadillylle ja kohti China Townia. Tyär halusi sushia, ja se sopi meillekin. Näimme kuitenkin mukavia dumplings-ravintoloita ja koska dumplingseja ei Oulussa saa, päätimmekin mennä sinne. Ja sitten söimmekin Pekingin ankkaa. 😉 Oli paljon parempaa kuin Pekingissä viime syksynä.
Illallisen jälkeen ei mitään mielenkiintoa, eikä kestävyyttä jaloissa, jäädä enää tihkusateiseen Sohoon kävelemään, vaan äänin 3 – 0 päätimme lähteä kohti Kensingtonia ja hotelli Ashburnia. Jopa kovakuntoiset matkaseuralaiseni olivat väsyneitä.
Kiitos keinutuolimatkasta! Tänä iltana pitäisi pakata pieni kasivesku Floridan matkaa varten, vain pikainen kolmen yön visiitti.
Keinuhan mukana vain. Ja hyvää Folridan pikamatkaa, – siellä on varmaan vähemmän sumua kuin täällä Londoniumissa. Aika lämmin täälläkin – jos vertaa Ouluun.