Maailma. Maa ilma. KotiMAAN ilma. Kirkas, kuulas, aurinkoinen aamu. Vaikka yöuni jäikin (taas) vähän liian lyhyeksi, oli hyvä, että jaksoin herätä niin aikaisin, että ehdin kävelemään hyvän tovin pitkin Helsingin kauppatorin rantaa, käydä katsomassa jäämurtajien lepoa tyvenessä rannassa, ehdin kierrellä ja kaarrella, ennen kuin HiTu-päivät (Historian tutkimuksen) päivät alkoivat.
Jätin kameran hotellille, ja kuinka orpo olo ”aamulenkilläni” olikaan kun olisi ollut niiiin paljon kuvattavaa… sininen taivas tuntui Lontoon sumun jälkeen erinomaisen kiehtovalle kuvattavalle. Mutta ei kameraa, ei. Kuinka hiljainen ja rauhallinen kaupunki Helsinki tuntuikaan olevan. Ja liikennekin kulkee ”oikeinpäin”. Ei tarvita risteyksissä näitä Lontoossa olleita ohjeistuksia.
Vielä aamullakin oli olo, että olisin paljon mielummin ollut kotona, tai vaikka Linnanmaalla, kuin täällä. Että en jaksa kolmea kongressipäivää, – mutta jo ensimmäisen session alettua olin toisissa ajatuksissa. Kahdeksan esitelmää ja lopuksi professori David Armitagen (Harvard) key note -esitelmän sain päivään sopimaan. Armitage pisti kansallisen historiankirjoituksen pannaan, sai monet olemaan eri mieltä, herätti keskustelua, no sehän se varmaan oli tarkoituskin. 🙂
Näiden kolmen päivän aikana täällä on yhteensä 180 esitelmää, joista valita. Sessioiden päällekkäisyys ei minun mielenkiintojeni ja tutkimuskohteideni osalta ongelma. Sosiaalihistoriaa näyttää riittävän. Demografinen tutkimus tuntuu olevan taas muodissa?
Kun pääesitelmä puoli seitsemältä päättyi, siirryimme Helsingin yliopiston päärakennukseen, jossa oli (vara)rehtorin vastaanotto. Minullekin tälle päivälle jotain ruokaakin. Kylmäsavustetulla haukimoussella päällystetyt saaristolaisleivät olivat erinomaisia, eikä muukaan buffet-tarjoilu ollut huonoa. Mukava tavata vanhoja tuttuja, mentorini Keski-Suomesta ilahdutti muutamilla töihini liittyvillä kommenteillaan kovastikin. 😉
Hyvästä seurasta huolimatta kahdeksan jälkeen liukenin pois, halusin kävelemään vielä. Stocka oli vielä auki, hain kosteusvoidetta, lehden ja herkusta pienen paketin macaroonseja. Niitä oli Lontoossakin monessa paikassa. Nyt niitä on tuossa yöpöydällä, samoin se lehti ja… nyt niiden kimppuun. Sitten unta. Huomenna on pitkä päivä.
