Pakkasyön jälkeen aurinkoinen päivä. Joskin kyllä se taas jäi nauttimatta.
Mutta olen oppinut uusia asioita: velocipeedi eli pikajalka tuli Pohjois-Suomeen jo 1870-luvulla, ja 1890-luvulla niitä oli Suomessa yhteensä jo 6 000. Polkupyöriä siis. Eivät aiheuttaneet paljoakaan vastustusta. Hieman epäiltiin, onko se naisille sopivaa, luonnollisesti epäiltiin, mutta miksikäs sitä ei hyväksytty pappien kulkuvälineeksi? Sitä me opiskelijoiden kanssa pohdiskelimme, emmekä oikein hyvää perustetta löytäneet.
Päivä on mennyt korjatessa omia ja toisten virheitä. Ilta oli tarkoitus katsella, valita ja tarvittaessa pestä kamppeet ensi viikon reissua varten, mutta höpsis, eipä jäänyt aikaa moiselle. Perjantaina aamuvarhain lähdetään, erinäisiä järjestelyjä matkaa ja sen jälkeistä elämää varten koettanut soitella, varailla, kysellä ja kehottaa. Lontooseen orientoituminen on jäänyt kyllä minimiin. Musikaaliliput sentään on tilattu!
Koskapa olen nyt viettänyt jotensakin 10 tuntia tietokoneen ääressä ja kaksi tuntia seminaarissa on blogiin postauksen puristaminen kerrassaan onnetonta… Eilen kehittelin aika hyvien laku-salmiakki-muffinsien ohjeenkin, mutta onkohan sitä kirjoitettu mihinkään ylös? Noup. Mutta ideana oli käyttää sitä raaka-lakritsijauhetta jonka pari viikkoa sitten esittelin. Ja idea toimi.
Mistä tämä on? Olen mennyt varmaan kymmeniä kertoja ohi, mutta vasta lauantaina sen oikein näin. Kameralla oli taas osuutensa asiaan. Se kädessä näkee enemmän kuin ilman. Varsinkin jos on menossa tällainen heijastekuvauskausi. Heh!
