Meitä oli digikuvakurssilla vain viisi kahdestatoista; minun liki luennoksi kasvanut esitelmäni siirrettiin ensi viikkoon. Mutta samapa tuo.
Minun piti tänään täällä Temmatussa julkaista ensimmäinen kuva arjestani; kuvan piti olla sisältä, ei ruokaa, ei kukkia. Mitä ihmettä minä kuvaan? Totta puhuen en ole ehtinyt mitään kuvata. Duuniin varhain, sieltä pikaisesti pastan keittoon ja sitten Tuiraan Kansalaisopistolle. Nyt tässä. En ole kuvannut. Nyt siis kamera kädessä etsimään aihetta…
Ja 10 minuuttia myöhemmin … Aloitetaan aamusta tämä arkikuvasarjani. Noinhan se kello soi, tai soisi, jollen ehtisi ennen herätä.
(Minä vaan ihmettelen, mitä ihmeen murusia tuossa kellon päällä on?)
Ja sitten mietin. Ketä kiinnostaa mitkään arjen kuvat? Ei ketään. Ainakaan jos ne on näin tylsiä.
Tämän päivän historia on paljon mielenkiintoisempaa. Tänään on pyhimys Dionysiuksen päivä. Pyhä Dionysius Pariisilainen oli paavin 200-luvulla Galliaan lähettämä kristitty, jonka pakanalliset Seinen rannan asukkaat tappoivat katkaisten häneltä kaulan. Legendan mukaan marttyyrikuoleman kärsinyt Dionysius käveli pää kainalossa 10 kilometriä, mikä on peruste, että erityisesti Dionysiusta rukoillaan kun kaivataan apua päänsärkyyn. Dionysiusta pidettiin keskiajalla nimenomaan auttajana, yhtenä neljästätoista auttajapyhimyksestä. (näin kertoo Suomen pyhimyskalenteri…)
Ei tässä nyt mitään päänsärkyä ole. Ei isommasti muutakaan vaivaa, paitsi krooninen ulkoilman puute. … ja olkapää tietysti. 🙂
Huomenna ehkä jotain järkevää postailtavaakin.
Luin juuri Popular Photography lehdestä artikkelin, missä kysyttiin, mikä sinulta on jäänyt kuvaamatta. Mitä toivot, että olisit kuvannut. Arkipäivää, oli yksi vastaus. Arkipäivää, auringonlaskuja ja kukkia kuvaa niin moni, mutta kuka kuvaa sinun arkipäivääsi? Siinäpä se.
Niin tuo arjen kuvaaminen.. arjen historian tutkijana ja luennoijana aina kaipaa tietoa ja todellakin kuvia menneestä arjesta. Mutta minä en vielä oikein näe arjessa kuvakulmia, ehkäpä opin niitä näkemään. Siihen kai vähän pyrinkin tämän itseni haastamisen kanssa. Kun kuitenkin arki on hyvää… mutta kun minun arkeni on ollut kukkia ja ruokaa, kävelyä luonnossa ja rakennetussa maisemassa… Kiitos kannustuksesta Kaari3. Sinun blogissasi on paljon hyviä esimerkkejä arjen kuvaamisesta, joskopa haen sieltäkin oppia. Aurinkoista ja kuvauksellista arkea toivottelen.