Sumuinen aamu. Yllättävää? No ei todellakaan. Joka aamu on ollut joko sumua tai sadetta, tai sumusadetta. Eilinen tiistai oli ensimmäinen kokonainen päivä jolloin ei tarvinnut ollenkaan käyttää sateenvarjoa. Aika mukavan lämmintä on ollut, viileimmillään + 12 C mutta enimmäkseen yli +15 C, lauantaina iltapäivällä varmaan lähelle parikymmentä. Eikä tihuutukset ole meitä juurikaan haitanneet.
Tänään aamusella kunhan respan kanssa olimme salasana-, wlan- ja muut datailuasiat saaneet toimimaan (väliin jäänyt postaus on nyt tuossa alla, siis KLIKS), oli aika pakkailla ja käydä viimeisen kerran hotellin pienessä aamiaishuoneessa nauttimassa niukahko aamiainen mahtipontisen Wagnerin (?) musiikin soidessa. Päivän ohjelmasta kävimme tiukahkot neuvottelut: mennäänkö British Museumiin, Science Museumiin, shoppaamaan, järjestetylle kiertoajelulle vai itseksemme ajelemaan busseilla ristiin rastiin Lontoota. Nuhaiselle pehtoorille kaikki vaihtoehdot sopivat eikä minullakaan mikään pakottava tarve päästä museoihin saatikka ostoksille, joten lähdimme random-ajelulle.
Oyster-card (rajoittamaton bussin ja metron käyttö) takasi että saatoimme kiertää Kensigton Parkin, käydä Nottinghillissä (jossa jalkauduime käveleskelemään ja kuvaamaan, piipahdimme Jamie Oliverin kaupassa) ja jatkoimme taas matkaa. Oxford Street päästä päähän bussin kakkoskerroksen etupenkillä oli mukava kokemus.
Yhden jälkeen olimme Brompton Streetillä, melkein Harrodsin naapurissa on Harvey Nicholas –luxury-tavaratalo, jossa meitä ei kiinnostanut muu kuin viides kerros: siellä on Food world. Monta ravintolaa ja herkkukauppa. Oli lounaan aika. Emmekä vieläkään menneet italialaiseen ravintolaan :).
Viiden päivän aikana syötiin amerikkalaisessa (Hard Rock Cafe), intialaisessa (Michelin tähden paikka, ehdottomasti paras kaikista, eikä edes kallein), brittiläisessä Bibendumissa (ja pubissa ficher and chips), kiinalaisessa dumplings-paikassa Sohossa, eilen kello viiden tee, siis englantilainen, ja tänään vuorossa japanilainen. Yo! sushi -ketjun sushipaikoissa pienet sushi- ja tempura-, salaatti- ja jälkiruoka-annokset pyörivät liukuhihnalla ”baaritiskillä” ja saat niistä valita haluamasi.
Voit ottaa niin monta kuin haluat, ja lasku määräytyy tyhjien kippojen määrän mukaan. Kätevä. Ja sushitkin olivat aika hyviä. Joskin lohenmäärä makisusheissa oli oikeastaan aika säälittävä.
Lounaan jälkeen palailimme hotellille hakemaan matkalaukut, ja menimme metrolla Heathrowiin. Tyär kun on vielä vanhempiaankin pahempi myöhästymisen inhoaja: ”Meidän pitää olla ajoissa.” – No herra varjelkoon me olimme ajoisssa! Olimme hyvinkin pari tuntia ennen kuin kone lähti. Ja ennen terminaali kolmosen uumeniin astumista näimme vilahduksen auringostakin.
Kotona ahkeroineelle nuorelle parille hankimme tuliaisia lentokentältä, ja tytär antoi minun ostaa hänelle aurinkopuuterin ja itselleni löysin ne Uggin korvaläpät. 😉
Koneen lähtö viivästyi vain vähän, ja otti matkalla kiinni, joten Lontoon aikaa olimme ennen yhdeksää Helsingissä, jossa kello olikin jo 23.00.
Helsingissä heippasin miehen ja tyttären, joiden matka jatkui Ouluun, minun tänne Katajanokalle. Scandic Marina on seuraavat kolme yötä yösijanani. Huomenna töihin. Ja miten mielelläni minä olisin maailman parhaan matkaseuran (Juniori vain puuttui) kanssa jatkanutkaan Ouluun…
Loma ohi. Nyt on nukuttava (Suomen aikaa kello on jo yks!). Huomenna aamulla Tieteiden talolle.
Reissuraportti täydentynee kuvien myötä kunhan täältä kotiin pääsen…
Kiitos jälleen kerran mukavista ja viihdyttävistä lomakuvaraporteista!
Oleppas hyvä vain. Kuvien (eikä tekstinkään ;)) taso vain ole kovin kummoinen. Pikkuläppärillä tihrustaen ja kirjoittaen, ilman minkäänlaista kuvankäsittelyä ei kummoista jälkeä saa aikaiseksi – senkään vertaa kuin isolla kotisorvilla, mutta onppahan reaaliaikaista rapostointia. 🙂