Ihan hirmusesti väsyttää. Ei, ei työnteko (vielä ainakaan) ole väsymyksen syynä, vaan tämä edelleen aika pielessä oleva nukkumisjärjestykseni. Tarkemmin ottaen se, etten paljon nuku. Tai en ainakaan niin paljon kuin pitäisi. Jotain kertonee se, että tänään(kin) olin duunissa hyvissä ajoin ennen seitsemää. Ja minähän käyn joka aamu suihkussa, pesen hiukseni, föönaan ne, meikkaan kevyesti, syön aamiaisen vähemmän kevyesti, luen lehden, teen pienen työmatkan – joten voi vain laskea moneltako olen herännyt? Enkä suinkaan mene yhdeksältä tai edes kymmeneltä nukkumaan. … Unettaa.
Ehkä olisi hyvä lähteä nyt vähäksi aikaa ulos. Ja voisi samalla miettiä jotain omenoista. Mitä niistä? Kolumni. Ei siis piirakkaa, vaan 2000 merkkiä omenoista. Kuten tuosta oikean reunan aihepalkista voi nähdä, olen kirjoittanut jo 22 ruokakolumnia, jotka on julkaistu Kalevassa suunnilleen kerran kuussa torstaisin. VIimeiset puolenkymmentä on vaatinut melkoista rutistusta, ensimmäiset kymmenen pulppusivat helposti. Alussa oli vain sietämättömän vaikeaa pysyä 2000 merkissä, mutta olen oppinut rakentamaan/kokoamaan jutun jo heti alusta asti lyhyeksi. 2000 merkkiä on ihan poskettoman vähän, ei kunnolla liuskaakaan tekstiä. Minun vahvuuksiani ei koskaan ole ollut kirjoittaa lyhyesti, ei todellakaan.
Äsken imuroidessa tuli mieleen tuo alla oleva kuva. Olen ottanut sen Dubain hotellin akvaariosta muutama vuosi sitten. Se kuvaa hyvin mitä minun mielestäni tarkoittaa vajottaa. Juniori käytti armeija-aikana usein sanaa vajottaa, ja nyt minulla on juuri tuollainen olo. 🙂
Tässä kuvassa on sinisen sävyt joista pidän ihan hurjasti.
Sinisestä enemmän kuin mistään muusta väristä.
Mitä se vajottaa sitten tarkoittaa? 🙂 Hajottaa olen kuullut monestikin 🙂 nimim. nuorisoslangin kärryiltä pudonnut
Mie ymmärrän että se on sellaista pehmeää, uneliasta pudotusta… vähän kuin nuo meduusat (tai mitä ovatkaan) kuvassa. Leijumista kohti unta…