PPP

Pikkuisen parempi päivällinen.

Eturuokana Aleksi Herlevin keittokirjasta Nieriätartar ja perunapurjokeitto, pääruoaksi uudesta (torstaina tulleesta?) Valion Kotiruokaa-lehtisestä varioitu (oman maan valkosipuli ja yrtit takasivat täyteläisen sadonkorjuumaun) Kasvislasagne (ja Viskaalin grillimakkaraa, ettei Juniori jäänyt nälkäiseksi) ja jälkkäriksi edelleen Herlevin kirjasta Sitruunatorttu, jolle tein lakritsivaahtoa kaveriksi.

Stockalla oli eilen myynnissä raakalakritsipulveria, joka sopisi varmasti mahdottoman hienosti myös lakujätskin tekoon. Sekoittelin pulveria vaahtoutuvan vaniljakastikkeen joukkoon, ruokalusikallinen/desi kastiketta. Maistui sitruunatortun kanssa. Joskin totuuden nimessä on sanottava että ko. sitruunatorttu ei vastannut odotuksia, koska 1) täytettä tuli kaksinkertainen määrä, mitä piiraan päälle mahtui, 2) pohja oli turhan kova ja 3) sitruunaa oli liikaa.

Eikä meillä piirakka todellakaan syömättä jäänyt – ja kaunis kuvattavakin se oli, mutta nuo eivät ole riittäviä syitä tehdä sitä toiste.

 Jos haluat tehdä erinomaista sitruunatorttua, niin toscanalaisen piirakan ohje on täällä.

Keitto ja nieriätartar olivat niin hyviä, että sitä tehdään toistekin. Teen harvoin keittoja, mutta tämä olikin vähän tavallisesta poikkeava. Keitostani tulikin melkein pyree.

Kasvislasagnessa pastalevyjen sijaan käytettiin kesäkurpitsasiivuja. Juustohöylällä niistä tulee tarpeeksi ohuita. Luulen että se toinen vuoka joka tänään jäi syömättä ja jonka jaoin tyttären, huomenna Lappiin lähtevän pehtoorin ja itseni kesken, on vielä parempaa kuin tänään syöty vuoka. Kasvislasagnekin kun yleensä makuuntuu yön yli levättyään ja on parempaa vasta seuraavana päivänä, ihan kuten tavallinenkin.

Mitäkö muuta? Ei kummempia. Aamupäivällä olin pari tuntia kameran kanssa satamassa, Möljällä, Ilokivillä, Nalskussa. Kylmä oli yhdeksän aikaan, mutta vähitellen lämpeni, ja miten hieno oli auringonpaiste! Juuri sellainen sunnuntai kuin syyskuussa soisin olevankin.