Woody Allenin käsikirjoittama ja ohjaama ”To Rome with Love” on hulppea komedia*, jossa pääosassa on Rooma. Tai ainakin minulle se oli tärkeintä. Eihän tämä älyllisesti tai elokuvataiteen kannalta niitä merkittävimpiä leffoja ole, mutta ei ollut mitään ko. iltapäivänäytöksen suomaa viihdettä vastaankaan. Päinvastoin. Hetken tulin miettineeksi, että oliko se syyslomaksi valittu Lontoo sittenkään fiksu valinta, miksi ei sittenkin Rooma!
Elokuva alkaa Piazza Venetzialta (kuvat kahden vuoden takaa, jolloin satuimme ko. piazzalle juuri keskelle mielenosoitusta) ja päättyy Espanjalaisille portaille, välissä käydään melkein kaikki kliseisimmätkin nähtävyydet läpi, mutta mitäs sitten?
Allenin kyky tehdä oivaltavia, nokkelia dialogeja ei ole iän myötä hävinnyt… Monta erinomaista näyttelijää, joista kovasti pitämäni koheltaja Roberto Benigni ja kovasti vanhentunut Alec Baldwin, joka ei ikääntymisestään huolimatta ole edelleenkään vastenmielinen, tekivät näköisensä roolisuoritukset. Siis hyvää viihdettä. Naiskauneutta elokuvassa on moneenkin makuun; ja hyvin kaikki naiset osansa tekevät.
Italian alkeiskurssikin tuli kerrattua parissa tunnissa … Siis suosittelen.
Leffan jälkeen syömään; nuoripari sai valita paikan: Olimpos. Olen käynyt siellä vuosia, vuosia sitten, jolloin se oli vielä toisella puolen Pakkahuoneenkatua. Hieman rustiikkipaikka, ruokakin rustiikkia, annokset ihan valtavia (mikä oli osittain näköharhaa: salaattia oli PALJON muiden tykötarpeiden alla), mutta ihan hyvää kaikki oli.
____________________________________
* Synopsiksessa sanotaan näin:
To Rome With Love on yhteen maailman hurmaavimmista kaupungeista sijoittuva kaleidoskooppinen komedia, jota tähdittävät mm. Alec Baldwin ja Penélope Cruz sekä elokuvan ohjaaja Woody Allen. Elokuva marssittaa valkokankaalle koko joukon erilaisia ihmisiä, joiden koko elämä mullistuu yllättäviä sattumuksia täynnä olevien seikkailujen myötä.
Tutustumme mm. Roomassa lomailevaan, tunnettuun amerikkalaiseen arkkitehtiin (Alec Baldwin), jonka Rooman reissu muuttuu aikamatkaksi hänen omaan nuoruuteensa; keskiluokkaiseen ja perin tavalliseen roomalaiseen mieheen (Roberto Benigni), josta yhtäkkiä tuleekin superjulkkis; nuoriin rakastavaisiin, jotka joutuvat tahoillaan kummallisten ja romanttisten kohtaamisten kieputukseen sekä jo eläköityneeseen, amerikkalaiseen oopperaohjaajaan (Woody Allen), joka haluaa tehdä haudankaivajasta laulajatähden.
Teillähän on ollut kaikin puolin välimerellinen lauantai. 🙂 Elokuva oli hauska. Elokuvan kuvauspaikkoihin tutustuminen on meillä vasta edessä. Tosin esimakua ollaan saatu antamistasi kirjoista. Lontoo ei varmasti ole yhtään hassumpi syyslomakohde.
Välimerellisen lauantain jälkeisenä sunnuntaiaamuna on ihanan aurinkoista, …
Allenin leffan lisäksi teidän kannattaisi etsiä käsiinne myös oikea klassikkoleffa. Audrey Hepburn´n ja Gregory Peckin Loma Roomassa! Buono! Perfetto! Minulla olisi sekin lainattavaksi, mutta sattuu olemaan mökillä eikä enää ennen syyslomaa siellä käydä.
Nyt muistin aikana, hiljaista tietoa Roomasta: JOS olette menossa Colosseumille (sisällekin) ja JOS siellä on hirmuiset jonot – kuten yleensä on, niin kannattaa käydä ostamassa lippu vastapäätä olevalla Forum Romanumilla olevasta lippukioskista. Siellä ei juuri jonoja ole, ja samalla lipulla pääsee sekä Forumille että Colosseumiin.
Ja Vatikaaniin kannattaa mennä hyvin varhain aamulla. Varsinkin jos aiotte käydä katsomassa Museot, mitä kyllä tulevalle kansankynttilälle suosittelen. 🙂