Menin tarmoa puhkuen töihin. Kirpeä aamukeli (+ 3 C näytti mittari aamulla ja työkaveri, joka kulkee Simosta, kertoi, että aamulla oli ollut maa kuurassa) pyöräillessä kohti kustannuspaikkaa vain lisäsi tarmoani ja olin niin valmis tekemään hommia oikein reilummasti. Ja olipa sellainen sähköposti odottamassa, että meillä kaikilla meni aamupäivä kapinaa valmistellessa!
Tai ainakin urputimme ja tuohduimme, – oikeasti pohdimme, mitä tehdä. Tämä uusi uljas Lukkari-tietojärjestelmä, joka on väkisin ajettu läpi ja jonka joltinenkaan toimiminen on vaatinut varmaan muutaman henkilötyövuoden, ei vielä ole lähelläkään valmis, vaikka opiskelijat kahden viikon päästä tulevat. Ja nyt tuli tieto että kaikki muutokset, joita me Lukkariin teemme on ensin anottava koulutusdekaanilta ja odotettava, että häneltä saadaan muutokseen lupa kirjallisesti. Voi, pyhä byrokratia, keskusjohtoisuuden karmea kukkanen, orwellilaisen valvontajärjestelmän ikävä esimerkki, – ihan mieletöntä ajan ja kärsivällisyyden tuhlaamista.
Tämmöinen ei todellakaan tee opintojen sujumista esteettömäksi. Esimerkiksi jos sairastun opetusta edeltävänä päivänä, joudun anomaan koulutusdekaanilta muutoksen lukujärjestykseen ja odottamaan, että saan kirjallisen luvan siirtää opetukseni jonnekin hamaan tervehtymisen ajankohtaan. Jos huomaamme lukujärjestykseen jääneen virheitä (joista tällä hetkellä suurin osa näyttää olevan juuri tämän kyseisen tietojärjestelmän automaattisesti aikaansaamia) joudumme anomaan lupaa muutoksiin. Jos koulutusdekaani (jolla herra varjelkoon luulisi olevan muutakin tekemistä kuin perehtyä koko tiedekunnan opetustarjontaan ja ajoituksiin!!) antaa luvan pääsemme vasta sitten järjestelemään opetusta uudelleen. Ja samaan litaniaan liittyi vielä nipullinen mitä merkillisimpiä ohjeistuksia. Meillä on OLLUT toimiva systeemi, nyt ei enää ole. Pyhä yksinkertaisuus!
Tunnelman tyynnyttämiseksi muutama kuva lauantaiaamun lenkiltä Jyväskylän Lutakosta.
Kuvat suurenevat klikkaamalla
