Pehtoorin selkäleikkaus on tehty. Ainakin tämänhetkisen tilanteen mukaan näyttää siltä, että kaikki meni hyvin. Odotettua pitempi leikkaus (kaksi tuntia), mutta nyt selkärangan ahtauman (joita olikin itseasiassa kahdessa kohtaa) avarrus tehtiin tänään aamupäivällä. Ja huomenna jo päässee kotiin. Helpotushan se on, että onnellisesti on ohi. Ja jos nyt kivutkin sitten loppuisivat. Pariin vuoteen ei ole mies rullaluistellut, viime talvena ei pystynyt hiihtämään kuin pari kertaa, muutaman kerran on issiaskivun kaltaisen ”jumittamisen” vuoksi joutunut pariksi päiväksi liki liikkumattomaksi. Patikkareissuilla reppu on ollut optimoitava sopivan painoiseksi (lue: olen ihan itse raahannut kuvauskalustoni) ja erilaisia hierontoja ja fysikaalisia hoitoja on kokeillut jos ja vaikka kuinka paljon. Särkylääkkeitä syönyt yhden lääkekaapillisen. Kuntosali-ohjelma on jo aika päiviä sitten rukattu kiertoliikkeettömäksi ja toisaalta selkälihaksia tukevaksi.
Ennen Italiaan lähtöä mies vihdoin (vain pienen painostuksen jälkeen) lähti lääkäriin ja toiseenkin. Välilevyjen pullistumia oli mutta ne eivät – vielä, kai – kipuja ja särkyjä aiheuttaneet, vaan juurikin tuo ahtauma. Siis hermosärkyä on ollut. Edessä leikkaus.
Mies halusi siirtää sen kesän yli: aktiivisimman puutarhanhoidon yli ja ennen lumitöitä… :), minun töihinpaluuni ja kapitulin jälkeiseen aikaan ja ennen lääkärin pitkää Sveitsin matkaa. Siis tänään. Nyt on edessä kolmen – kuuden viikon sairausloma. Ja toipuminen. Väistämättä tämä merkitsee sitä, että kotityöt siirtyvät minulle, joka olen viime vuodet (viime vuotta lukuunottamatta) saanut nauttia siitä, että pehtoori käy kaupassa ja pesee ja silittää pyykit, siivoileekin jollei meillä käy siivooja. No nuo eivät tuottane minullekaan tässä kahden hengen minihuushollissa ongelmia, väittäisin, että asiasta on vuosikymmenien kokemusta, mutta puutarha! Onhan siitä aina (pieni) osa ollut minun vastuullani, yhteen maailmanaikaan leikkasin nurmenkin, mutta että nyt hoitaisin kokonaan! Näin jo keskikesällä untakin tähän liittyen, mutta huolta aiheuttaneeseen tilanteeseen löytyi ratkaisu, joka taitanee toimia vain unimaailmassa 🙂 . Noh, eiköhän tämä homma hanskata.
Tuo ennenkin esillä ollut kukkatolppa on niitä harvoja juttuja, jotka kuuluvat minun puutarhasektoriini.
– Mitä ihmettä? Puutarhasektoriini? olen ollut kuukauden missioiden ja visioiden, toteuttamistyökalujen ja prosessien omistajien maailmassa ja nyt minulla on kotonakin jo puutarhasektorini! Huoh! Olenhan täälllä tullut maininneeksi – ohimennen, heh! – meidän hienon hienosta Unitime-systeemistä. En ole tainnut sitä oikein selittää, mitä se tarkoittaa. En ole oikein löytänyt sanoja sen kuvailemiseksi, mutta onneksi meille on nyt keskushallinnon tasolta kerrottu, mitä me uusille opiskelijoillekin Unitimesta voimme sanoa. Ihan laittamattoman yksiselitteisesti se on nyt tiivistetty näin ytimekkäästi: ”Unitime on organisaation suositusten toteuttavan aikataulutuksen tuottamistyökalu”. Voiko sen enää selkeämmin artikuloida?? !!
Ja tämä kuva on minun mukavuusalueeltani. Eilen.