Tervehdys täältä vehreyden takaa… Työhuone on ihan muurautunut umpeen.
Lähdin aamulla kovin aikaisin lenkille, iPod ja sauvat jäivät kotiin, kamera mukaan. Niinhän siinä sitten kävi että normaalista kolmen vartin napakasta lenkistä tuli kahden tunnin kuvausretki. Eilisten kuvausharjoitusten jäljiltä kameraan oli unohtunut polarisaatiosuodin paikoilleen, ja tulikin sitten mahtavan sinisiä kuvia. (klikkaamalla suurenevat, paranevat)
Niinhän siinä sitten kävi, että lähdin kaupunki/Caritas-kierrokselle vasta kymmeneltä, ja merkillistä tupulointia oli asioiden hoito. Ja yksi tärkeä paketti jäi ostamattakin. Eikä sitten enää iltapäivällä viitsitty mihinkään tattimetsään lähteäkään, vaikka vähän aikeena oli sellainen ollutkin. Laittelin meille juhlaruokaa. On vietetty maanantaina olevaa hääpäivää… kävimme äsken vielä uudelleen merenrannassa: nyt katselemassa auringonlaskua ja pikkukuohuvan ja vaahtokarkkeja nauttimassa. Aikas romanttista 29 v. jälkeenkin, heh. Semmoiset kahden hengen venetsialaiset…
Auringonlasku, pikkukuohuva ja vaahtokarkkeja….HURJAN romanttista, eikä mitään ”aikas”! Onnea tulevan hääpäivän johdosta!
Kiitos, kiitos. 🙂
Onnea tulevillekin vuosille.
Onneakin tarvitaan. Kiitti toivotuksista.