Suvisunnuntai Rantapellon hiljaisuudessa

Ei ruokavieraita (ei suunnilleen koko kesänä!), ei nuoriakaan ruokapöydässä ja pitäisi hieman jo ryhtyä topakammin säännöstelemään syömistä… Ja ihan linjassa näiden juttujen kanssa olen sitten laitellut meille kahdelle kaikenmoista, uusia herkkuja, kesäruokaa. Osin on ollut kyllä jo kyse kalaasien ”koekeittiötoiminnnasta”.

Elokuun puolivälissä on kesän suurin, perinteinen ruokajuhla meillä, ja haluan testailla tarjottavat etukäteen. Ja muutenkin, varsinkin kesällä, kun on aikaa, on mukava kokeilla kaikkea uutta. Ja tänäänhän on ollut ihan kesä täällä… Ulkoilua, lenkkeilyä, pihalla lukemista, kuvaamista, kovin vähän puutarhapuuhia, taas lukemista, radion kuuntelua rauhassa, lukemista (luen – vasta nyt – Riikka Pulkkisen kirjaa ”Totta”. Se on pitkään aikaan jotain todella koskettavaa, äärimmäisen hyvin kirjoitettua, runollista, riipaisevaa, herkkää… Se on erinomaisen hyvä kirja.).

Mutta ruoasta piti puhumani. Alkuun pastisscampeja ja mustekalarenkaita.

Kun pehtoori sanoi, ettei mitään grillata, niin olin oikein tyytyväinen. Maistelimme pääruoaksi marinoituja kreikkalaisia vihanneksia (ohje sijaiseni blogista 😉 ) ja maalaisleipää. Tätä tarjotaan kalaaseissakin. Tätäkin.

Tänään jälkkärinä italialaista jukurttikakkua, joka olikin mukavan kiinteää, simppelin näköistä mutta jätskinokareen ja vadelmien kanssa maistui todella herkulliselle, täyteläiselle.

Paistinkääntäjien piknikkutsukirjettä varten otin ”lavastekuvia”. Pieni rose kannattaa kyllä muistaa. Tavel on ranskalainen, ja ihan tavattoman makoisa kesäviini. Siinä on viinillisyyttä, pehmeitä makuja, mutta ei lälläri. Piknik-koriin oikeasti, ei vain lavasteeksi 😉 , hyvä viini.

Nyt lienee ryhdyttävä sitä kutsukirjettä värkkäilemään… 😉