Kun olin ensimmäistä lukuvuotta täyspäiväisesti yliopistolla töissä (1984?) historian laitoksen Pirkko-kanslisti tarjosi jossain kekkereissä tällaista kakkua, jota hän nimitti Pinocchio-kakuksi. Koskaan ennen en ollut moisesta kuullutkaan, en sellaista nähnytkään, saatikka maistanut. Olin vähän Pirkon lellari silloin, ja sain häneltä tarkkaan varjellun ohjeen. Myöhemmin olen oppinut, että useimmat tuntevat tämän kakun Brita-kakkuna, mutta meillä tämä on aina ollut Pinocchio-kakku.
Olen tehnyt tätä kakkua varmaan sata kertaa. Aina se maistuu. Itse pidän enemmän hillaversioista, mutta menee se näin mansikkaisenakin. Ja tästä saa helposti ison kakun: tekee tupla-satsin, jolloin kakusta tulee uunipellin kokoinen. Jollei joku nyt tätä ihan huippukakkua tiedä, niin tässäpä ohje:
Pinocchio-kakku
Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 dl maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Päälle:
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50 – 60 g hasselpähkinärouhetta
Täyte:
3 dl kuohukermaa, hilloja (tilkka konjakkia) tai mansikoita (tilkka amaretto-likööriä)
Voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. Jauhot ja maito vuorotellen.
Levitä seos uunipellille. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi
ja lisää sokeri ja vaniljasokeri. Ripottele pinnalle hasselpähkinärouhe.
Laita uuniin noin 20 – 30 minuutiksi (175oC).
Puolita levy, ja laita toisen puolikkaan päälle marjat ja kermavaahto
ja toinen puolikas kanneksi. Ei tarvitse koristella sen kummemmin.
(Koristelun tarpeettomuus onkin yksi ylivertainen syy sille,
miksi teen tätä niin usein: olen näet aika surkea kakkujenkoristelija.
Mutta tähän riittää ruusu puutarhasta, tai vaikka orvokin terälehtiä…
ne tekevät tästä juhlavan.)
__________________________
Nyt on kyllä mansikkakiintiö liki täynnä. Toukokuu syötiin Umbriasssa joka päivä mansikoita (litran rasia maksoi euron),
kesäkuussa tyttären mansikanmyyntityön myötä ostettiin espanjalaisia laatikollinen harva se päivä.
Ja nyt pari viikkoa on vielä herkuteltu kotimaisilla. Mutta todellakin nyt alkaa kiintiö olla aika täynnä. Enkä todellakaan aio pakastaa litraakaan. Ei meillä kahdella niitä tulisi kuitenkaan syötyä. Syödään talvella appelsiineja. 🙂
Jos huomiseksi vielä veisi appiukolle mansikkasynttärikakun, ja sitten minä vaihdan jo hilloihin, mustikoihin, — tai totta puhuen taidan lopettaa kaikki kakut ja jälkkärit vähäksi aikaa. 🙂
______________________________________
Nuoriso siis tänään syömässä. Oli meillä toki muutakin kuin täytekakkua, itseasiassa vähän liiankin kanssa kaikkea. Eikä tänäänkään puhetta että olisi voinut ulkosalla syödä.
Aamulla lenkillä aurinkoista, mutta lämpöhän se on tästäkin päivästä puuttunut.
Mutta odottakaapas tiistaina! Silloin se helleaalto hyökyy! Ihan samalla sekunnilla kun minä astun Linnanmaalla työhuoneeseeni, niin lämpömittari pomppasee yli + 20 C:n. Ihan varmasti. Mutta siitä vaan. Lämpö ja valo ovat hyväksi.
Tänään aamulenkillä sinisiä sävyjä sattui kameraan …
Mitähän lie ovat? Minusta ovat kovin kauniita.
Apajapaikka
Surffaaja ilokivien takana.
Birtatorttu on aivan ihana kesäkakku! Se kruunasi meidän juhannuspöydän tänä vuonna. Itse olen vissiin niin kaavoihin kangistunut, että Britatorttuun pitää aina laittaa mansikoita. Täytyypä siis ensi kerralla kokeilla jotain muuta.
Talvella vaikka omenapalaset ja kanelilla maustettu kermavaahto ovat kaavoihin kangistuneelle hyvä vaihtoehto. Vaikka joulupöydän kruunaajaksi? 😉
Sininen kukka on Delphinium. Ja kaunis kuva onkin! Olen tehnyt tämän kakun kaksi kertaa Milan kanssa ja maistui. Jospa tekisin uudelleen seuraavaksi synttäriksi, elokuussa?
Taisit tätä synttärisankarin kanssa Hangasojan varressa hillatäytteellä maistaakin? Hillat taitaa olla teilläpäin nyt aika vähissä.
Delphinium on kyllä kaunis, meillä ei ole ennen näitä ollut, mutta toivoisin että pehtoori toistekin näitä ”piazzan” altaisiin laittaisi.