Luento Lahteen on valmis. Ei enää muuta ongelmaa kuin että se kestää about puolitoista vuorokautta ja se saa kestää puolitoista tuntia. Vielä on siis edessä pientä hiomista ja fokusointia keskeisimpiin seikkoihin, ihan pientä vain. 🙂 Nyt ei vain jaksa. Meillä vuorotteluvapaalaisilla tahtoo olla niin, että perjantai-iltaisin emme paljonkaan tee töitä.
Totta puhuen en ole tänään päivälläkään paljon töitä tehnyt. Sosiaalisia kontakteja hoidellut, kuullut yhden tutun äkillisestä kuolemasta, miettinyt sitä, tehnyt kaikkea järjestelyä, joka onkin tuntunut kovin turhanaikaiselta, miettinyt mikä sittenkään on tärkeää, kannattiko sittenkään ilmoittaa palaavansa töihin, nauttinut siitä, että on voinut/ehtinyt kokeilla yhtä sun toista hyvää uutta reseptiä ja soveltaa omia.
Ja tässä yksi sovellus. Mövenpickillä on uusi sorbetti: Lime & Citron. Huomionarvoista on ettei siinä ole juuri minkään vertaa kaloreita. Lasinpohjalle vähän basilikasilppua, sitten sorbettia ja päälle vähän basilikaa, ennen kuin viet lasin/väliruoan tarjolle kaada lasiin kuohuvaa. Proseccoa, cavaa tai vaikka samppanjaa. Pieni välihyvä on valmis. Raikas, putsaa suun. Viilentää oloa. On hienostunut. On hyvää ja helppoa. Yllätä itsesi ja ystäväsi. Mutta ole tarjoilussa nopea. Sorbetti ei saa sulaa…
Ainako se olisi oltava jotenkin vaikeampaa?
Pian alkaa Tie Roomaan, Ella Kannisen pyhiinvaellusmatkan ties monesko osa. San Gimignano. Sen haluan katsoa, siellä olen ollut, sinne voisin vielä mennä. Sinne toivoisin voivani palata. Sinnekin.