Aamulla vielä oli näin aurinkoista.
Pehtoori lähti ahkeroimaan takapihalle meidän omenapuu-, hiiligrilli-, yrttiviljelys -projektin parissa ja minä jäin koneelle. Tällä kertaa kyllä vastentahtoisesti. On nimittäin käynyt niin, että tässä viikolla päivitin käyttiksen: siirryin Windows XP:stä (josta olen pitänyt kovasti, mutta joka ei nyt kertakaikkiaan enää ole yhteensopiva monien muiden uusien (kuvankäsittely)ohjelmien kanssa, joten oli vain pakko siirtyä. Ja hyvähän Windows seiska on. Hyppäsin siis Vistan yli.
Kaikki muu on sujunut jotensakin jouhevasti mutta pehtoorin sähköpostitilin luominen (meillähän ei todellakaan perheen insinööri ja mies näitä datistijuttuja tee, saatikka hanskaa, vaan humanistivaimo) on vienyt aikaa, hermoja, rahaa ja aiheuttanut (turhia) neuvotteluja Helpsonin työhönsä kertakaikkisen surkeasti ja kyllästyneesti suhtautuvan nuoren (äänestä ja ”tietsä”-jutuista päätellen) miehen kanssa.
Aamupäivä siis hurahti ennen kuin sain näytölle tämän!
Sitten oli aika lähteä lenkille. Poikkeuksellisesti läksimme kaksistaan. Ei muuta kuin windstopperit päälle ja ulos. Kieltäydyin laittamasta hanskoja. Minä EN kesäkuussa kävele hanskat kädessä.
Kävelimme tymäkässä tuulessa ja pikkusen vettäkin ripsiessä torille, tai oikeastaan halliin. Mentiin turkkilaisen pikku putiikkiin lounaalle: vähän salaattia ja kevätkääryle ja lasilliset furminttia (unkaril. valkkari). Poislähtiessäkin tuli mieleen, myötäelettyä kaikkien niiden mukana, joilla oli tänään lakkiais- tai muu valmistujaisjuhlapäivä. Olisi suonut lämpimämpää ja aurinkoisempaa… Tällainen ilma kuuluu olla kun alkaa syysloma – ei silloin kun alkaa kesäloma!
Iltapäivä vielä tietskariasennuspuuhia. Ja muita pieniä puuhia. Paljon.