Mökkihöperöt

Lähde reissuun ilman tarpeellisen isoa matka-apteekkia, sairastut.
Lähde kaupungille ilman sateenvarjoa, sataa varmasti.
Lähde lenkille merenrantaan ilman kameraa, näet elämäsi kauneimman auringonnousun.
Lähde metsään ilman sienikoria tarkistamaan, ”ettei-siellä-kuitenkaan-mitään-ole” ja palaa mökille sadeviitan mutka täynnä ihania, tuoreita, puhtaita korvasieniä!

Eilen matka Oulusta tänne Hangasojan huomaan sujui merkillisen helposti. Ei mikään juhannuskeli, mutta iloksemme totesimme, ettei ole myöskään liukas, eikä isommasti pyrytä. 🙂 Kaikkinensa matka sujui liki huomaamatta, ihan tosi.

Mökillä sitten myöhäinen lounas: sytyttelimme nuotion, pieni tihkusade tällaisia metsäläisiä mitään häiritse… Kun notskilla alkoi olla hyvä hiillos, alkoi vettä tulla runsaamminkin. Siellä me sitten istuimme kelopenkillä sadeviitat päällä, rillit vesipisaroista sumeana ja paistoimme makkaraa ja nautimme Strongbowit. Juhannushan se on tulossa Hangasojallekin. Ihan hirmu viisas olo oli siinä. Mutta väliäkö sillä.

Makkara oli hyvää, luonto sateessakin kaunis, purossa mukavasti vettä ja mieli levollinen.

Ei mitään, ei pienintäkään aiettakaan lähteä pesemään juhannussaunaa tai mökin ikkunoita. Käperryin mökin sohvannurkkaan ja otin esiin Donna Leonin ja olin jouten. Joutilaskin.

Tänään aamulla kylmä, kuin syksy. Plussan puolella kuitenkin ollut koko päivän. 🙂

Siis ei mihinkään tunturiin, mutta ulos on päästävä. Ei muuta kuin tarpeeksi vaatetta päälle, sadeviitta taskuun, josta se oli hyvin pian päälle vedettävä ja lähdetiin tarkistamaan vakkarikorvasienipaikkaa, jossa viime vuonna ei ollut mitään, toissa vuonna yhden sopan verran sieniä ja tänään!? Paljon. Sadekin tokeni, tai ainakin heikkeni. Ja meillä on nyt korvasieniä pakastimessa seitsemään soppaan ja huomiseen juhlapöytään iso kattilallinen jo tekeillä.

Pikkumökkiä laiteltu nuorisoa varten, kauppareissu tehty, saunottu, luettu,  iltapäivän on satanut – paljon. Pehtoori ”spondeili” mökin pihalla (kuulemma naaras sinirinta tai leppälintu), minä tyydyin katselemaan ikkunasta purolle päin.

Mutta ei  itikan itikkaa, joita Rantapellossa riittää! Jotta eihän tässä mitään hätää. Juhannusta ja nuorta paria odotellessa…