Maanantaina – olkoonkin että on täytynyt tehdä vielä vähän sen esitelmän eteen asioita – on parasta kun ei tarvi huolehtia heräämisestä ja voi lähteä aamupäivällä lenkille. Ei ole väliä, vaikka herääkin siihen aikaan kuin töissä ollessakin – olennaista on, ettei tarvi välittää siitä, moneltako herää.
Niinpä luinkin eilen ehtoolla reilustikin puolille öin. Ei, en mitään Suomen teollistamishistoriaa, vaan lukaisin Tuomas Kyrön ”Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike” -kirjasen. Melkein keittokirjaksi sanoisin. Ei ole ehkä niin riemullinen kuin ensimmäinen Mielensäpahoittaja, mutta kyllähän minä tätkin lukiessa hihittelin. Ja kyllähän minä monta kertaa huomasin konservatiivisen Mielensäpahoittajan kanssa olevani niin samaa mieltä. Kyllä en kiistä.
[Mielensäpahoittaja opettaa koulukkaille elämän tosiasioita koululaiskyytibussissa:]
Köynämäen suora on kahdeksan kilometrin mittainen. Päätin puhua sen verran.
Aloitin perusasiasta.
Ruoka ei ole koskaan pahaa. Muta on pahaa ja karamellit ja perunalastut.
Juureksista ja lihasta tehty ja haudutettu ruoka on aina joko hyvää tai erinomaista. Jos ei maistu, ollaan syömättä. Rupeaa muutaman päivän päästä maistumaan. Kokemuksesta tiedän, ei yhtään irvistellä siellä lippalakin alla.Asia numero kaksi.
Ilmaisesta ei valiteta. Jos saa lämpimässä huoneessa eteensä koulukirjoja tai keittolautasellisen, ollaan kiitollisia. Jos saa jumppasalissa käteensä koripallon taikka ylioppilastodistuksen, ollaan kiitollisia. Jos saa ilmaiset kirjat, ruoat, kuljetukset, kaverit ja hammashoidon, opetellaan kumartamaan. Kun ei enää pidä kantaa vesiä eikä halkoja niin kannettaisiin edes vastuu.
Vaikka en nyt ihan suoraan ole sanonutkaan, mitä mieltä olen karppaamisesta, niin kyllä minä mielihyvällä luin, mitä Mielensäpahoittajalla on sanottavanaan miniänsä karppaamisesta. Luvun nimi on ”Tieetit”.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun miniä kertoi ryhtyneensä karpoamaan. En tiedä miten se liittyy Hannuun, mutta karpoajat eivät syö perunaa eivätkä leipää. Pitää olla pöydässä pekonia, pihviä, paistettuja munia ja voita. Kaikki hamstrataan kuin Huovis-Veikon kirjasessa. Eilen oli voi syntiä, nyt se loppuu kaupasta kuin pitkät kalsongit joulusesonkina, koska onkin muotia.
– – Pitää ihmisen ymmärtää yksinkertaisimmat asiat, sitten ymmärretään monimutkaisetkin. Kuluta enemmän kuin syöt. Enkä nyt tarkoita rahan kuluttamista. Kyllä ei ole ruoka ongelma, vaan se, että käyttötarkoitus on käsitetty väärin. Se on polttoaine. Sillä ihminen liikkuu, ajattelee ja tuottaa. Niitä liikkeitä ja ajatuksia.
Sen polttoaineen turvin pitäisi rakentaa taloja, vetää pulkkaa jossa istuu kuusi lasta. Sen turvin pitäisi pohtia isoja kysymyksiä, kehittää enerkiamuoto, järjestää maailmanrauha. Jos ei rauha niin ainakin vähentää ne aseelliset konhvliktit pelkäksi kyräilyksi.
Kyllä olen aika lailla samaa mieltä. Vaikka tuon polttoaineen lisäksi ruoka on kyllä vähän muutakin … Se voi olla kaunistakin. Ja siihen liittyy Suuri Sosiaalinen Merkitys, jolla voisi olla vaikutusta vaikka maailmanrauhaan. 🙂
Murukastikkeesta Mielensäpahoittaja puhuu viisaita:
Saapasmaan ihminen tekee toisella tapaa. Kävin kerran poikani perheen kanssa ravintolassa, jonka nimeä en osaa lausua. Oli ruskean sijaan punainen kastike. Päälle ravisteltiin pasilikaa ja juustoa. Tiesi tekijä saman kuin minä olen elämässä oppinut: annetaan hautua tarpeeksi pitkään. Se on kuin ajatus taikka rakkaudentunnustus taikka totuus, jota ei saa suustaan. Sisältö kasvaa, kun ei lyö heti pöytään.
Erilainen oli maku, huomasi että valoisammissa ja lämpimämmissä oloissa keksitty resepti. Kulmakivenä oli tomaatti, joka taas tuli minun ruokapöytääni samoihin aikoihin kuin televisio tuvan nurkkaan.
Jos pidin kahdesta edellisestäkin Kyrön kirjasta, niin kyllähän tällainen keittokirja minuun upposi – luonnollisesti. Upposi kuin vadelmahillo Mielensäpahoittajan räiskäleiden ja kermavaahdon sekaan.
_______________
Pikagallup blogin taustakuvasta (elämää suurempi asia ;)!) osoittaa että noin kaksi kolmesta on taustakuvan kannalla, ja taidanpa minäkin olla kallistunut siihen. Demokratian vuoksi, värkkäänpä uuden taustan…