Tiedättekös ei siellä niin tavattoman kehno ilma ollutkaan. Äsken siis. Päinvastoin. Lähtökohtaisesti tänä kesänä (liekö tuota sanaa näillä leveysasteilla voi oikein vakavissaan käyttääkään) ajattelee jo koko ajan, että sää ei ole oikein hyvä. Sitten yllättyykin positiivisesti, kun lenkillä huomaakin viihtyvänsä.
Pihlajat ovat jo kauniisti kukassa, unkarin syreenit, lumipalloheisit, omenapuut, koiranputket, juhannusruusut, metsätähdet, – paljon valkoista kukkivaa pihoilla, pelloilla ja pientareilla. Keltaisten kukkien aika alkaa väistyä (hyvä), sitten tulevat siniset ja lilat. Tänään vielä yrttitaimien täydennyshakureissulla näin ensimmäistä kertaa Aleniuksella laventelin taimia. Pakkohan kaksi sellaista pientä oli ostaa. Voi kunpa saisin ne kukkimaan oikein hyvin. Kaiketi ne täälläkin voivat menestyä kun kerran taimia oli myynnissä. Vaikka harvoin kyllä Oulussa olen kellään niitä nähnyt… Miksihän niitä ei juuri kellään ole?
Se tervakukka, josta täällä aiemmin puhuin ja jonka Koivu kommentissaan asiantuntevasti korjasi puna-ailikiksi, on tällainen.
Sitten meillä on särkynyt sydän, tai siis pihalla on…
Kuva kertoo kyllä hyvin, mistä kukka on nimensä saanut.
(klikkaile isommiksi…)
Jos nyt lähtisin kertomaan, mitä tänään olen tehnyt, siitä tulisi – taas – suorittajaihmisen malliesimerkillinen, pilvisen päivän maanantailista, -luettelo. En siis kerro. Mutta ehkä sen verran voin vinkata, että nyt on hyvä aika laittaa jääkellarin lohi tekeytymään, mikäli mielii sitä juhannuksena syödä ja toinen ylihelppo juhannusherkku saaristolaisleipä ainakin meillä on parhaillaan uunissa. (Ohjeet linkkien takana: jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä).