Eilisen Lemmenjoella vietetyn patikkapäivän jälkeen tänään jotensakin turta kroppa. Onneksi on jossain määrin satanut vettä, jos kohta kuitenkin paistanut /poutaillut enemmän, mutta joka tapauksessa olemme antaneet itsellemme luvan viettää pirttipäivää, tehdä erinäisiä huoltohommia ja hyvin vaatimattomia pikku lenkkejä lähimetsään.
Olen myös purkanut eilistä kuvasaalista, ja tässäpä sitten kuvitus eiliseen tekstiin… Äsken, iltapäivän lopulla terassilla tarkeni hyvin istuskella, ja siinähän nettiyhteys pelittää, joten kuvalatauksien kanssa ei mene loputtomasti aikaa eikä ollenkaan hermoja.
* * *
Tässä ollaan aamulla Njurgulahden venesatamassa odottelemassa veneen lähtöä. Päivittäin jokiveneet ajavat reitin Njurgulahti – Ravadas-Köngäs – Kultalan Hamina kahdesti. Vartin pysähdys Ravadaksella ja sitten vielä melkein 20 minuuttia Kultalan satamaan. Kokonaisuudessa matka vie noin 1½ tuntia suuntaansa. Mennen tullen meitä oli melkein parikymmentä matkaajaa kyydissä.
Tässä koetin kuvata komean putouksen liikettä… Eihän se nyt ihan nappiin mennyt, mutta ehkä häivähdys nähtävissä.
Matkalla näimme joutsenen (kuva eilisessä postauksessa, mutta teen vielä ko. kuvasta kotikoneella hienon version – tulette näkemään…. ) mutta myös alla olevan linnun. Uivelo? En oikein osaa – vielä 🙂 – kuvata lintuja, mutta ehkäpä tästä saa selvän. Tulomatkalla näimme Lapinsirrin, mutta kamera jo repussa, joten ei edes yritystä sen kuvaamiseksi.
Kultalan satamasta sisämaahan päin, matkalla kohti viiden kilometrin päässä olevaa Kultalaa,
on ensimmäiseksi Hengenahistusmäki.
Kultalassa emme kauaa viivähtäneet, vaan palasimme samaa reittiä takaisin rantaan. Matkalla ja varsinkin rannan tuntumassa mm. rentukoita, paljon mesimarjan kukkia ja vasta nupullaan olevia kulleroita. Korvasieniä olisi myös Lemmenjoella ollut, mutta meillä on kotiinkin asti niitä vietäväksi jo aika lailla.
Muutoin meidän reitillämme kasvillisuus ei kovin monimuotoista, tai siis me emme osanneet ehkä katsoa. Mutta metsää, loputtomiin metsää, puita, naavapuita, kelopuita, korkeita kapeita mäntyjä, muutama tuomikin (lienevät ”tuontitavaraa”?), koivuja, yllättäen muutama haapa. Mutta enimmäkseen mäntykankaita, ja rikkumaton hiljaisuus. Vain järripeipon ”narskunta” kuului välillä, ja käki.
Tunturipuroista saimme vettä hieman niukahkojen eväidemme täydennykseksi.
Iltavenettä odoteltiin Ravadasjärven autiotuvan laiturilla.
Leammijohka!
”Se on sellainen seutu ja sellainen maa, jota ei voi unhoittaa…”
Uivelo? Ei. Tarjoan paikalle isokoskeloa (♀). Pitkä kaula ja nokka, oranssin pään ja harmaan kaulan väriraja selvä.
”Koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi omat sinfoniansa niin kummat…”
Suotuisia fotobongaus & fotobotaniikkakelejä toivottelee
nimim. ”Tunturikoivu”
Huomenta, Tunturikoivu!
Isokoskeloksi pehtoori sitä vähän myös arvelikin. Minusta uivelo oli vaan niin mukava vaihtoehto, nimi on mukava … 😉 Vakaalla pohjalla tämä minun lintujenspondaukseni. Heh!
Fotobongaukseen keli ei nyt ole järin suotuisa. Ulkona myrskyää ja on +5 C. Vähän ripsiikin, ja huomiseksi on luvannut räntää… No me olimme muutoinkin ajatelleet lähteä ajelemaan alas.